Käytiin elo-syyskuun vaihteessa Suomessa viikon reissu. Täältä katsottuna reissu kesti reilun viikon, mutta Suomessa oltiin muutamaa tuntia vajaa viikko kun matkoihin paloi päivä suuntaansa.
Citna oli kotona hoidossa reissun ajan. Käytimme aiemmilta reissuilta tuttua Dog Duty -yrityksen kotihoitopalvelua, mihin kuuluu että koiranhoitaja nukkuu yöt Citnan kanssa, leikkii sen kanssa ja ulkoiluttaa sen kolmesti päivässä. Olemme olleet erittäin tyytyväisiä palveluun. Siitä huolimatta Citnan jättäminen yksin pitkiksi ajoiksi aina huolettaa vähän, minkä vuoksi tämäkin reissu jäi näin lyhyeksi.
Lento Suomeen lähti San Francisco International (SFO) kentältä aamukahdeksan aikoihin eli herätys oli joskus viiden aikoihin. Kentällä olimme hyvissä ajoin ja ehdimme ottaa pientä aamupalaa ennen lentoa.
Kuva portilta SFO:lta
Ensimmäinen lento oli Chicagoon, O'Haren kentälle (ORD). Chicagossa pääsimme vaihtamaan terminaalia kotimaan Unitedin terminaalista kansainväliseen terminaaliin, josta SAS:n lento Ruotsin Arlanda-Tukholma kentälle (ARN) lähti. Harmillisesti terminaalien vaihtamisen yhteydessä joutuu poistumaan turvatarkastetulta alueelta, minkä vuoksi pitää taas kerran ottaa kengät pois ja kävellä "nakuskannerin" läpi. Tämän jälkeen vielä erikseen oli passintarkastus maasta poistuessa. Pääsimme alkuvaiheessa koneen lastausta sisälle ja Helka torkahteli kiitotielle asti. Itse lennolla ei sitten tullutkaan nukuttua kunnolla, vaikka Suomen aikaan olikin yö.
Ruotsin Arlandan kenttä (aamukahdeksalta keskiviikkona) oli hämmentävä kokemus USA:n työmatkailusta tutuksi tulleiden kenttien jälkeen. Ensimmäinen asia mikä tuli vastaan kentällä oli että ei ollut selkeitä opasteita. Pikemminkin opasteet olivat ainakin siltä portilta mistä tulimme jopa harhaanjohtavia. Muiden mukana menimme liukuportailla alas suureen aulaan. Suuri osa porukasta oli ihmettelemässä mihin pitää jatkaa liukuportaiden alla ja jouduimmekin huutamaan ihmisille että siirtyisivät pois liukuportaiden alta. Kentän henkilökuntaa ei ollut paikalla. Sen sijaan että olisi ollut isot opasteet kohti passintarkastusta, löysimme kyltin bussikuljetuksesta toiselle portille (ei meidän). Lisäksi ensimmäisenä näkyvillä oli suuri opastetaulu, jossa näkyi lähtevien lentojen ajat. Tätä iso joukko ihmisiä jäikin ihmettelemään ja luultavasti tästä johtui jono liukuportaiden alapäässä. Lopulta puikkelehdimme väkijoukon ohi kohti toisella puolella aulaa näkemiämme liukuportaita kuvitellen että pääsisimme siitä eteenpäin. Ei, liukuportaat tulivatkin vain alaspäin. Ainoa vaihtoehto eteenpäin oli mihin aulassa tulviva väkijoukko oli pyrkimässä, passintarkastus. Hetken pähkäilyn jälkeen huomasimme että muutamassa kohtaa aulassa on enemmän tilaa ja oho, siellä perällähän pilkistääkin "EU-kansalaiset" -passintarkastus. Eli suuri osa jonosta johtui siitä että suuri joukko ei-kansalaisia odotti pääsyä passintarkastukseen. Kansalaisten osalta passintarkastus tarkoittaa lähinnä passin lukemista koneelle, eli homma etenee nopeasti. Pääsimmekin tarkastuksesta jonon valinnan jälkeen nopeasti läpi ja kävelimme kohti porttia. Tämän jälkeen pääsimmekin taas vaihteeksi matkan kolmanteen turvatarkastukseen. Turvatarkastuksen jälkeen kentällä oli todella hiljaista. Kentän ilmaisen welanin rekisteröinti ei onnistunut, koska meillä ei ollut matkapuhelinverkkoon menevää laitetta. Joonas muisti, että kahviloissa monesti on oma welan. Totesimme kuitenkin nopeasti, että Starbucks on ennen sitä turvatarkastusta ja Roberts coffeella ei ole omaa welania. Lentoon oli tunti aikaa, joten ei auttanut kuin odotella.
Itse lento Arlandasta Ouluun sujui nopeasti. Lennolla oli ehkä 10 henkilöä, lähinnä ruotsalaisia liikematkustajia. Lentokone oli Saab 2000 -potkurikone. Potkurikoneeksi kone oli melko hiljainen, mutta toki meluisa verrattuna isoihin suihkukoneisiin. Koneen pienen koon huomasi helposti lennon tyylistä. Nousu tapahtui todella nopeasti ja turvavyövalo sammui (lento n. 3km korkeudella) erittäin nopeasti verrattuna suihkukoneiden hitaaseen nousuun. Kaarrot olivat verrattain jyrkkiä ja kone seurasi ohjaajan liikkeitä todella nopeasti verrattuna suihkukoneiden pehmeään ja verkkaiseen kallisteluun. Lento oli nopean tunnin lennon jälkeen Oulussa, missä Joonaksen isä odottikin meitä vastassa. Kiitos siitä!
Loppu keskiviikko menikin käydessä Oulun keskustassa, asioidessa Elisa-shopissa yms. yrittäen pysyä hereillä iltaan saakka. Ja illalla vuoden tauon jälkeen saunomaan (no, käytiin me kerran erään hotellin saunassa, mutta ei siellä kyllä lämmöt nousseet löylyn heittoon vaadittaviin lukemiin). Valvomista nukkumaan mennessä oli takana jo yli 30 tuntia, unta ei tarvinnut kauheasti odotella.
Torstaina käytiin Pattijoella Helkan siskon perheen luona ja käytiin myös katsomassa perheen puutarhaa. Siinähän sitä äkkiä päivä vierähtikin vaihtaessa kuulumisia ja tutkiessa kummitytölle synttärilahjaksi vietyä lasten taikurisettiä.
Turpeen ajoa puutarhalla
Perheen itäsiperianlaikat
Perjantaina olikin reissun rauhallisin päivä. Käytiin katsomassa Kapsi-yhdistyksen toimitiloja, Joonas kävi uimassa Raksilan uimahallissa, Helka vietti aikaa perheensä kanssa Helkan äidin luona. Käytiin myös ostelemassa valmiiksi ainekset seuraavan päivän grillibileisiin.
Lauantai olikin varattu sitten kavereiden kanssa grillailuun, 2,5kg kanaa ja 3kg lohta salaattia unohtamatta. Illaksi vielä muurinpohjalättyjä, nams. Kaikista tärkeintä kuitenkin, 15 ihmistä pääsi paikalle viettämään yhteistä aikaa meidän kanssamme, erikseen meillä ei olisi mitenkään ollut heitä kaikkia aikaa nähdä.
Kanat grillissä
Radio-ohjattavan helikopterin korjausta
(Kuva: Jesse Hulkko)
Muurinpohjalättyjen valmistusta
Sunnuntaina vietettiin aikaa perheiden parissa, jälleen syöden hyvin. Maanantaina nähtiin Helkan kaveria ja hankittiin karkit mukaan vietäväksi, illalla vielä nauttittiin puusaunasta ja Joonaksen tädin perheen seurasta.
Tiistai aamuna sitten paluumatka alkoi, joskin tässä vaiheessa mentiin vasta Helsinkiin. Helsingin päässä ostimme vuorokauden seutulipun, jolla pääsimme kulkemaan kätevästi metrolla ja bussilla koko Helsingissä vietetyn ajan. Ehdimme nähdä Helsingissä asuvia kavereita ja kiitos Mikaelin, saimme myös jäätelökioskista jäätelöä (eihän meillä tietysti ollut euroja käteisenä).
Lämpötila aamulla matkalla lentokentälle
Hevospoliisit Rautatientorilla
Keskiviikko aamuna oli sitten lähtö takaisin. Helsingin kentällä näkyi lasten leikkialue, jollaista ei ole tullut Joonaksellakaan jenkeissä lentokentillä vastaan.
Reima -leikkialue Helsingin lentoasemalla
Pitkän matkan jälkeen iloisena yllätyksenä pääsimme maahantulotarkastuksesta ja tullista hyvin vikkelään läpi, olisiko mennyt 10 minuuttia. Enemmän aikaa meni odotellessa ruumalaukkuja. Kotiin päästyä matkalaukkuja purkaessa päädyimme jakamaan mukana tuodut karkit seuraavalle 9 kuukauden ajalle. Nyt joka kuukauden alussa voi avata uuden pussin, joka sisältää Suomesta tuotuja herkkuja. Kyllähän tuo kaupan kassalla tuntui hurjalta määrältä karkkia, mutta jaettuna melkein vuodelle ja kahdelle, ei se olekaan paljoa.
Kotiin tuodut karkit
Oli todella mukava nähdä kavereita ja sukulaisia vuoden tauon jälkeen. Sanomattakin selvää, että kaikkia ei ehditty nähdä vaikka olisi haluttu. Reissulla oli lähestulkoon minuuttiaikataulu etukäteen mietittynä. Olette kuitenkin mielessä! Facetimella ja Skypellä voi meihin olla yhteydessä jatkossakin, sähköpostilla on helpointa sopia ajasta, kun 10 tunnin aikaero hankaloittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti