Wappu

Taas on se aika vuodesta.

WAPPU!

Leivottiin munkkeja ja kuunnellaan maailman parasta oululaista wappuradiota, Rattoradiota.

Hauskaa wappua!

Arkijuttuja: Lihapataa

Arkijutuille jatkoa:

Tänään ruuaksi tehtiin lihapataa.

Resepti on suunnilleen:

Lihapata:

• 1 kg nautaa
• 1,5 kg possua
• vettä
• mustapippuria
• suolaa
• ruokalusikallinen worcesterkastiketta
• (loraus rommia)

Kermakastikkeeseen:

• 2 rkl voita
• 2 rkl? vehnäjauhoa
• 0,5 dl kermaa

Lihapadan valmistus:

1. Lihat reilun kokoisiksi kuutioiksi/suikaleiksi, ruskistetaan pannulla. Possu ensin, niin irtoava rasva tulee hyötykäytettyä. Heitin lorauksen rommia lihoille pannulle. En usko että vaikuttaa makuun mutta hyvät tuoksut :)
2. Vesi kattilaan tai pataan, kiehumaan. Kun lihat on paistettu, heitetään ne sekaan. Vettä suunnilleen sen verran että lihat melkein peittyvät mutteivät kokonaan. Worcestershire-kastike sekaan. Maun mukaan mustapippuria ja suolaa.
3. Miedolla lämmöllä haudutellen 2-3 tuntia tai kunnes lihat alkavat hajota.

Kermakastikkeen valmistus:

1. Kun lihapata on suunnilleen valmis, erottelin pinnalta sen verran lientä kuin sain helposti kauhalla. Minulle jäi ehkä 2–3 desiä.
2. Pienessä kattilassa voi sulaksi, vehnäjauho sekaan ja sekaisin.
3. Lihapadan nesteet sekaan varovasti sekoitellen.
4. Kermaa päälle.
5. Hetken aikaa miedolla lämmöllä keitellen ja sekoitellen.

Ensi kerralla voisi heittää pataan mukaan esim. porkkanoita mutta eipä sitä voi muistaa kaupassa käydessä suunnitella niin pitkälle :)  Vastaavasti lihapataan laittaisin 200 grammaa pekonia jos olisin muistanut ostaa semmoistakin.

Kun mukana on kerma, voi ja hyvät lihat niin ihan kamalan suuria virheenmahdollisuuksia ei ole.

Castle Rock State Park

Kävin kaverin kanssa läheisessä luonnonpuistossa, Castle Rock State Park. Puisto ei ole sallittu koirille, mutta joillain kävijöillä näkyi silti olevan muutamia koiria vapaana paikalla.

(oikeastaan tämä eka kuva on pari mailia ennen puistoa)

(samoin tämä)

Douglaskuusen käpy

Paikalla oli ryhmä kiipeilijöitä kiipeilemässä kivien päälle. Kivissä on American Safe Climbing Associationin ylläpitämiä kiinteitä koukkuja. Kiipeilijöillä on omat välineet mukana. Ainakin ne joilta kysyttiin sanoivat etteivät ole kerhon jäseniä vaan kiipeilevät itsekseen.

Puissa oli jokin mielenkiintoinen kasvusto pinnassa. Liekö jäkälää?

Toivottavasti kuvat riittävät; en oikein osaa muutakaan kirjoitella.

Arkea

Kommenteissa toivottiin, että kerrottaisiin ihan meidän tavallisesta arjesta. Ongelmahan tässä on siinä, että kun asiat muuttuvat arjeksi niin eipä niihin sitten enää kiinnitä huomiota eikä niistä tunnu keksivän mitään kerrottavaa. Kokeillaan nyt kuitenkin jotain sepustella.

Arki pyörii aika pitkälle töiden ja Citnan ympärillä. Citnanhan tarvii päästä kolmesti päivässä ulos tarpeilleen ja ulkoilutuksia on jaettu sen mukaan miten ollaan töissä. Ja kun Joonas on reissussa, niin kyllä huomaa miten paljon se helpottaa omaa arkea, että on toinen auttamassa ulkoilutusten kanssa. Oma työnihän on siis osapäiväinen "dog handler" eli koirien ohjaaja ja työni on vuorotyötä (ei yövuoroja). Omaan työpäivään pituutta tulee työmatkasta, johon menee ilman ruuhkaa puolisen tuntia ja ruuhkassa äkkiä yli tunnin. Töissä valvon ryhmän koiria leikkejä ja siivoan niiden jälkiä siinä sivussa. Tärkein asia on huolehtia sovun ja hiljaisuuden säilymisestä.

Omalla työmatkalla on sopivasti Ikea, jossa tulee käytyä toisinaan syömässä lihapullia lounaaksi, kun tulee suomalaista ruokaa ikävä. Jonkin verran kokkaillaan kotona, jonkin verran tulee syötyä ravintoissa – selvästi enemmän käydään ravintoloissa täällä kuin Suomessa käytiin. Suurin vaikeus ehkä kotona syömisessä on, että tuttuja valmisruokia ei ole ja raaka-aineetkin eroaa totutusta. Eikä tuo meidän keittiökään ihan ideaalinen ole ruuanlaittoa varten, pöytätilaa on hyvin vähän. Jauhelihakeitto, pinaattikeitto, tomaattijauhelihakastike, jauheliharuskeakastike ja makaronilaatikko taitaa olla yleisimmät kotona tehdyt ruokalajit. Joonas on täällä oppinut tykkäämään viineistä – ja niitähän Kaliforniassa riittää. Harmillisesti hyvät kalifornialaiset punaviinit ovat keskimäärin melko hintavia. Alle $20 hintaluokassa maahantuoduissa tuntuu olevan parempi hinta/laatusuhde.

Kaliforniassa kala, toisin kuin Suomessa, on hankalampaa. Suomessa uskaltaisi periaatteessa hakea kalahyllystä lihat graavilohta varten tai vaikka sushiin. Täällä on erikseen “sushi-grade” kalat, joka ei haise kalalle. Tietysti parempaan hintaan ja huonommalla saatavuudella.

Citnan kanssa harrastetaan yhä agilityä, joskaan ei ryhmässä. Käydään silloin tällöin vuokratulla kentällä kaverin kanssa ja kaveri neuvoo meitä eteenpäin. Tämä järjestely sujuu ihan mukavasti, ollaan saatu Citnaa paremmin kuulolle ja on tehty paljon kääntymistreeniä. Mukavaa mielen virkistystä molemmille, kisaamaan ei tällä hetkellä edes pyritä.

Ilman autoahan täällä ei pärjää, oikeastaan koiran ulkoilutusta lukuunottamatta mihinkään ei mennä kävellen (ei pääse tai pääsee huonosti), paitsi Joonas onneksi voi kävellä töihin. Suurin syy nykyisessä vuokra-asunnossa asumiseen onkin juuri se, että pärjätään yhdellä autolla. Alueen vuokrataso on korkea, tämän n. 80m² kämpän vuokra on n. $2300/kk, ilman autotallia ja kylpyhuonetta lukuunottamatta muuten 80-luvun pinnalla. Omakotitalosta saisi äkkiä maksaa yli $3000/kk ja tästä läheltä ei taida saada edes siihenkään hintaan.

Vapaa-ajalla monesti tulee löhöttyä sohvalla, selattua Internettiä ja katseltua telkkaria. Nyt odottelen tiistaina ilmestyvää kirjaa. Amazon ystävällisesti toimittaa sen julkaisupäivänä kotiovelle asti. Amazon on korvannut monta autoreissua jotka Suomessa olisivat menneet milloin kirjakauppaan, milloin Stockmannille, milloin Verkkokauppa.com:iin. Yksinkertaisesti on kätevämpää ja edullisempaa tilata netistä.

Kaapeli-TV:tä emme ole hankkineet. Televisiokaapeli vedettiin meille ainoastaan Internet-yhteyttä varten. Kaapelissa olisi liikaa mainoksia ja hyvät kanavapaketit maksavat kohtuuttoman paljon. Suurin osa viihteestä tulee Netflixistä ja loput pääasiassa iTunes Storesta, suoraan netistä soittaen.

Olli käymässä

Olli kävi kylässä viikon maalis-huhtikuun vaihteessa. Oli kivaa saada pitkästä aikaa vieraita. Lyhyen reissun tavoitteena ei onneksi ollut alunperinkään nähdä kaikkea mahdollista vaan joka päivä katsottiin mitä sää sallii ja miltä tuntuu. Kuitenkin ehdittiin käydä katselemassa, millaisia firmoja voi bongata katukuvasta, katselemasssa punapuita, San Franciscon läpi ajettiin ja Golden Gate kuvaamassa.

Olli toikin mukanaan Kalifornian paljon kaipaamat sateet (vaikkakaan sade tuskin on lomailijan ensimmäinen toive). Melkein koko viikon ajan satoi vettä ja välillä todella kovasti ja kastelevaa sadetta. Muutenhan Kalifornia on kärsinyt pahasta kuivuudesta.

Ilmailu- ja avaruusharrastajana luonnollisesti Olli halusi käydä NASA:n AMES tutkimuskeskuksessa. AMESilla on pieni vierailijakeskus, jossa käynti on maksutonta. Valitettavasti keskuksen kiinnostaviin osiin, kuten Mythbustersista tuttuun tuulitunneliin, ei pääse tutustumaan ainakaan ilman järjestettyä kierrosta. NASA-aiheiset tarrat keskuksesta saatiin kuitenkin ostettua.

Ajelimme yhtenä päivän huvin vuoksi katselemaan Half Moon Bayn rannalta Tyyntämerta. Citnakin oli mukana.

Half Moon Baystä palasimme Santa Cruzin kautta kämpille. Santa Cruzista löytyi pieni hawajilaishenkinen grilliravintola, jossa popsimme illallista ennen kotimatkaa.

Paljon kiitoksia Ollille käynnistä! Tuttujen näkeminen piristää aina ja rikkoo hieman rutiineita.

Vancouver & Whistler, Kanada

Maaliskuun alkupuolella Joonaksella oli viikon työreissu Vancouveriin ja sieltä suoraan Seatleen. Itse en aiemmin ollut käynyt Kanadan puolella, joten päätimme nyt olevan oiva tilaisuus viettää viikonloppua yhdessä reissun päällä. Niinpä saavuin Vancouverin lentokentälle torstai-iltana. Maahantuloprosessi oli paljon nopeampi kuin Yhdysvaltoihin, mutta minua tentannut rajavartia esitti paljon kysymyksiä. Kuinka kauan olen, reissaanko yksin, aionko tavata ketään perillä, mitä teen työkseni, mitä Joonas tekee työkseen ja sitä rataa. Sitten vaan leima passiin ja taksijonoon.

Iltaa ehdittiin vielä viettämään ja tuli todettua Vancouverin olevan paljon Eurooppalaisempi kaumpunki kuin mikään kaupunki, jossa olen täällä vieraillut. Leveät jalkakäytävät, ihmisiä liikkeellä vielä illallakin, korkeita kerrostaloja (myös asuinkäyttöön, ei vain toimistoja). Oikein viihtyisä kaupunki.

Perjantaina Joonas oli kiinni vielä työhommissa, joten kävin kaverin kanssa kävelemässä ja ihastelemassa kaupunkia lisää valoisan aikaan. Satama-alueelle laskeutui vesitaso juuri kuin saavuimme sinne ja pienet asumiskelpoiset paatit olivat rakennettu mm. talon näköisiksi. Stanley Parkin tutkiskeluun päätimme vuokrata pyörät, 10km reitti ympäri puistoaleen, joka on samalla saari, ei houkuttanut kävelemään. Hieno puistoalue ihan keskustassa. Ja mikä hienointa, Kanadassa käytetään SI-järjestelmän mukaisia yksiköitä! Hetkeksi pääsimme eroon siis jaloista, maileista ja gallonista.

Kuvat rannalta

Stanley Parkista kuvattuja

Perjantai-iltana hyppäsimme bussiin ja köröttelimme Whistleriin, paikkaan, jossa talviolympialaisissa 2010 on kisattu mm. alppilajeissa. Näin kolmatta kertaa eläissäni laskettelusukset jalkaan laittaneena ehkä vähemmänkin vaativat rinteet olisivat riittäneet eikä kelikään ihan suosinut, mutta enimmäkseen silti hauskaa oli. Alhaalla hissien juuressa satoi vettä/räntää, ylhäällä satoi jäähileitä.

(näkyvyys oli paikoin heikko; kuvassa huipulta huipulle gondoli)

Sunnuntaina sitten Vancouverin kautta junalla Seatleen. Junassa ollessa tuli todettua, että autolla olisi päässyt puolessa siitä ajasta, mikä junalla meni. Hieman kyllä hämmentävää, mutta eipähän tarttenut vuokrata autoa. Seattleen saavuimme illalla kymmenen jälkeen, joten pikaisesti vain hotellille ja nukkumaan. Maanantaina sitten lensinkin takaisin kotiin.

Microsoftin RedWest-kampuksen sisäpiha

Joonas bongasi paluulennolla Seattlesta käsimatkatavarakokoisen koiran (kuva alla).