Maaliskuun alkupuolella Joonaksella oli viikon työreissu Vancouveriin ja sieltä suoraan Seatleen. Itse en aiemmin ollut käynyt Kanadan puolella, joten päätimme nyt olevan oiva tilaisuus viettää viikonloppua yhdessä reissun päällä. Niinpä saavuin Vancouverin lentokentälle torstai-iltana. Maahantuloprosessi oli paljon nopeampi kuin Yhdysvaltoihin, mutta minua tentannut rajavartia esitti paljon kysymyksiä. Kuinka kauan olen, reissaanko yksin, aionko tavata ketään perillä, mitä teen työkseni, mitä Joonas tekee työkseen ja sitä rataa. Sitten vaan leima passiin ja taksijonoon.
Iltaa ehdittiin vielä viettämään ja tuli todettua Vancouverin olevan paljon Eurooppalaisempi kaumpunki kuin mikään kaupunki, jossa olen täällä vieraillut. Leveät jalkakäytävät, ihmisiä liikkeellä vielä illallakin, korkeita kerrostaloja (myös asuinkäyttöön, ei vain toimistoja). Oikein viihtyisä kaupunki.
Perjantaina Joonas oli kiinni vielä työhommissa, joten kävin kaverin kanssa kävelemässä ja ihastelemassa kaupunkia lisää valoisan aikaan. Satama-alueelle laskeutui vesitaso juuri kuin saavuimme sinne ja pienet asumiskelpoiset paatit olivat rakennettu mm. talon näköisiksi. Stanley Parkin tutkiskeluun päätimme vuokrata pyörät, 10km reitti ympäri puistoaleen, joka on samalla saari, ei houkuttanut kävelemään. Hieno puistoalue ihan keskustassa. Ja mikä hienointa, Kanadassa käytetään SI-järjestelmän mukaisia yksiköitä! Hetkeksi pääsimme eroon siis jaloista, maileista ja gallonista.
Kuvat rannalta
Stanley Parkista kuvattuja
Perjantai-iltana hyppäsimme bussiin ja köröttelimme Whistleriin, paikkaan, jossa talviolympialaisissa 2010 on kisattu mm. alppilajeissa. Näin kolmatta kertaa eläissäni laskettelusukset jalkaan laittaneena ehkä vähemmänkin vaativat rinteet olisivat riittäneet eikä kelikään ihan suosinut, mutta enimmäkseen silti hauskaa oli. Alhaalla hissien juuressa satoi vettä/räntää, ylhäällä satoi jäähileitä.
(näkyvyys oli paikoin heikko; kuvassa huipulta huipulle gondoli)
Sunnuntaina sitten Vancouverin kautta junalla Seatleen. Junassa ollessa tuli todettua, että autolla olisi päässyt puolessa siitä ajasta, mikä junalla meni. Hieman kyllä hämmentävää, mutta eipähän tarttenut vuokrata autoa. Seattleen saavuimme illalla kymmenen jälkeen, joten pikaisesti vain hotellille ja nukkumaan. Maanantaina sitten lensinkin takaisin kotiin.
Microsoftin RedWest-kampuksen sisäpiha
Joonas bongasi paluulennolla Seattlesta käsimatkatavarakokoisen koiran (kuva alla).
1 kommentti:
Näitä on mukava lukea. Melkein kuin itekkin olisi mukana. Kiitos kun jaksatte päivittää sivustoa.
Lähetä kommentti