Hawai'i

Kauan odotettu loma Hawai'in "Big island" saarella tuli vietetyksi ja vihdoin saimme aikaiseksi myös raapustaa reissukertomuksen kasaan. Lähdimme matkaan torstaiaamuna San Josen kentältä, mutta suoran lennon sijasta Los Angelesin kautta, sillä se oli satasen halvempaa kuin suoraan San Josesta Konaan. Niinpä vietimme muutaman tunnin Losin kentällä käyden lounaalla ja odotellen lentoa.

Konan lentokentälle Havaijille saavuimme ennen kuutta illalla, mutta matkaseuraa oli tulossa Suomesta vielä myöhemmällä koneella. Harmillisesti Joonaksen vanhemmilöa oli ollut ongelmia ja kolmen tunnin viive jo ensimmäisellä lennolla Oulusta Helsinkiin, joten he saapuivat vuorokauden oletettua myöhemmin - Honkongin kautta. Ainakin voivat sanoa tehneensä maailmanympärimatkan palattuaan Suomeen.

Tietysti vuokra-auto oli varattu sen henkilön nimiin, jonka lennot myöhästyivät, joten otimme yhdeksi päiväksi toisen vuokra-auton. Ajelimme hotellille katsomaan huoneistoa ja pudottamaan omat kamppeet, sitten syömään, ruokakauppaan ja takaisin lentokentälle hakemaan lisää porukkaa. 

Näkymä hotellihuoneelta aampalalla; taustalla golf-rata

Perjantaina juteltiin hotellin conciergen kanssa siitä, että mitä kaikkea tekemistä ja näkemistä saarella onkaan. Sen jälkeen tutustuimme ympäristöön ja mm. seurasimme delfiinien ruokkimista ennen kuin matka kävi ruokakauppaan ja auton palautukseen ja odottamaan Joonaksen vanhempia autovuokraamolle. 

Lauantai päätettiin pitää rauhallisena rantapäivänä ilman tiivistä aikataulua. Nautimme lämmöstä palmujen katveessa, välillä vähän meressä uiskennellen. Söimme illallista rannalla olevassa ravintolassa ennen auringonlaskua ja sitten takaisin rannalle kuvaamaan auringonlaskun hienoja värejä. Nähtiinpä myös rannalle nukkumaan tulleita kilpikonniakin. Hotellimme puoleinen osa saaresta on enimmäkseen mustaa laavakiveä, sademäärät ovat niin vähäisiä, että kastelemattomilla alueilla ei juuri mikään kasva.

Hilton-hotellin laguuni, jossa saa uida

Kilpikonna laguunissa

Sunnuntaina kävimme päivällä ajelemassa saaren pohjoisimmissa osissa. Hienoja maisemia oli ja seurasimme paikallisten poikien hurjaa lautailua aalloilla.

Illalla seurasimme Luau adventures -esitystä. Parin tunnin esitykseen sisältyi buffetillallinen ja illan trooppiset drinkit. Hauskaa oli seurata paikallista tanssia, näytelmäpätkiä ja tulitaiteilijoita. Ehdottomasti hintansa arvoinen kokonaisuus.

Maanantaina ajoimme saaren läpi menevän tien kautta toiselle puolelle saarta katsomaan aktiivista tulivuorta. Kuumia rikinkatkuisia höyryjä nousi maasta, mutta varsinaista sulaa laavaa ei kyllä päässyt näkemään. Varsinaisen tulivuorikraaterin lisäksi kävimme katsomassa laavan tekemää tunnelia keskellä sademetsää. Uskomaton saari, parin tunnin ajomatkalla todellakin pääsee kuivuuden keskeltä sademetsään.

Laavan tekemä tunneli

Edellinen sisältä kuvattuna

Illalla kiersimme saaren eteläkärjen kautta takaisin. Tarkoituksena oli käydä katsomassa ainutlaatuista vihreää hiekkarantaa. Autotien loppuessa oli enää kuitenkin vain puoli tuntia auringonlaskuun ja edessä olisi ollut vähintäänkin puolentunnin patikointi ennen rannalle pääsyä, niin yritykseksi jäi.

Tiistaille oli varattu ratsastusvaellus Waipion laaksoon. Ohjeistus oli, että ajetaan erään kaupan pihaan parkkiin ja sieltä tarjotaan kyydit varsinaiselle tallille. Vähänhän se aluksi ihmetytti, että kuinkas näin, mutta siinä vaiheessa kun selvisi, missä se talli oikein onkaan, olin kyllä hyvin kiitollinen, ettei tarvinnut itse ajaa. Ensimmäisekseenkin ohjeistus oli, että turvavyötä ei saa kiinnittää ja pakettiauton sivuovea ei saa sulkea: jos autosta pettää jarrut, niin nopea poistuminen on syytä suorittaa ennen kuin auto tippuu kielekkeen reunan yli. Melkoisen pitkä matka oli huipulta alas laaksoon, mutta turvallisesti päästiin perille. Pikaiset hevosen käsittelyohjeet ja turvaohjeet ja eikun menoksi. Kyllähän se oli eri leppoista istua lännensatulassa ja katsella vesiputouksia, villihevosia jne. hevosten rauhallisesti käppäillessä eteenpäin. Ainut häitiötekijä oli ryhmässä olleet aasialaiset matkailijat, jotka eivät vaivautuneet noudattamaan ohjeistusta. Yhden heistä hevonen päättikin sitten kesken matkan piehtaroida maassa, mutta ratsastaja onnistui hyppäämään kyydistä vahingoittumattomana.

Ratsastuksen jälkeen ajoimme katsomaan Akaka Falls -vesiputousta ja taas pääsimme lyhyelle kävelylle sademetsään.

Hotellille paluumatkalla vielä käytiin ajamassa Hilon kaupungissa pieni mutka ja pysähdyttiin Mauna Kea vuorella katsomassa, minne asti tällä kertaa autolla pääsee. Korkealle pääsi, mutta ei lähellekään huippua, josta olisi voinut auringonlaskua katsella. Mauna Kealla oli kaiken lisäksi kylmäkin. Ei riittänyt pelkkä hupparin lisäys, että olisi ulkona tarennut oleskella.

Keskiviikkona Joonaksen kanssa päätettiin ottaa vielä kaikki irti hotellin allasalueesta ja auringosta, sekä tietystikin allasalueen baarista. Varmastikin tämän päivän ansiota, että Joonaksellakin on havaittavaa rusketusta.

Torstaina vielä hetki ehdittiin viettää altaalla ennen autonpalautusta ja lentoa takaisin San Josen lentokentälle. Mukava reissu takana ja täytyy sanoa, että kiva olisi käydä uudestaankin. Jos seuraava kerta tulee, niin todennäköisesti sitten seuraavalle saarelle katsomaan, miten se eroaa.