Kansas Cityn lentokentälle saapuessa sää oli vielä ihan ok, mutta noin samantien kun päästiin liikkeelle vuokra-autolla kohti hotellia alkoi lumipyry. Lähtiessä olin katsellut että Kansas on vähän viileämpi talvisin, mutta en tajunnut ennen kuin lentokone laskeutui, että tulimme todellakin keskelle talvea!
Kansas City International -lentokenttä on muuten nimestään huolimatta Missourin osavaltiossa eikä Kansasissa. Kansas City löytyy sekä Kansasista että Missourista ja itse asiassa kaupungit ovat yhtenäisiä.
Onneksi pitkät kalsarit olivat kuitenkin mukana. Ensimmäisenä metsästimme työkaverin kanssa ruokaa. Päädyimme paikalliseen Pizza Hutiin muutaman seikkailun kautta; ensimmäinen löytynyt Pizza Hut tarjosi vain mukaan otettavia tilauksia, vasta toisesta löytyi ruokailutilat.
Ihan ok ja tavallista pizzaa. Odotin lähempänä Oulun pizzeria Pannun tapaista pizzaa, mutta syötyä tämäkin pannupizza tuli. Ei ehkä noussut pizzasuosikiksi kuitenkaan.
Kuten seuraavista kuvista näkyy, maisemia voisi pikavilkaisulla luulla vaikka suomalaisiksi. Talvi.
Onnistuin kaappaamaan kuvan myös upeasta auringonlaskusta.
Kun kerrankin Kansasissa oltiin, oli pakko herkutella kunnon liharuuilla! Paikallisten suosituksesta löysimme ravintolan nimeltä Fiorella's Jack Stack Barbeque.
Vaikka vain osaan annoksista on merkitty "riittää kahdelle", uskaltaisin väittää että mistään listalla olevista annoksista ei tule jäämään nälkä! Itse tilatin "Ultimate Rib Dinner", joka oli todellakin nimensä veroinen.
NAMS! Ribs!
Neljän päivän reissun viimeisenä iltana käytiin syömässä kunnon pihviravintolassa (J. Alexander's). Viinilistassa pisti silmään, että miltei kaikki viinit ovat Kaliforniasta :)
Kauas pitää tulla näköjään juomaan Kalifornialaisia viinejä. Myöhemmin wikipediasta luinkin tosin että 90% Yhdysvaltojen viineistä tehdään Kaliforniassa. Ja jos Kalifornia olisi valtio, se olisi neljänneksi suurin viinintuottaja maailmassa. Nyt neljäntenä on Yhdysvallat.
Sisäfilepihvin valitsemalla ei voi erehtyä. Medium rare.
En aivan keksinyt missä virhe sattui, mutta ensimmäisellä yrityksellä pihvi tuli tilauksesta huolimatta kypsänä. Tarjoilijan ilme oli erittäin hämmentynyt pihvin nähtyään. Luonnollisesti pahoitteli kovasti ja laittoi samantien uuden tulemaan. Tarjoilija tarjosi hyvitykseksi keittoa alkuruuaksi. Ehdotin että keiton sijasta saisin jälkiruuan, sillä annos oli tukevan oloinen. Tämä luonnollisesti onnistui. Hetken kuluttua ravintolan päällikkö kävi henkilökohtaisesti pahoittelemassa virhettä ja huolehti että onhan tarjottu jotain hyvitystä ja kysyi että voiko vielä tehdä jotain.
Uusi pihvi tuli nopeasti ja oli aivan uskomattoman hyvää. Kävisin ehdottomasti uudestaankin.
Jälkiruoaksi tilasin jäätelöpallon suklaakakulla. En tajunnut tosin että jälkiruoka-annos olisi aivan näin iso. Riittipähän kahdelle.
Paluulento meni mönkään, koska palasimme San Franciscoon aamulla (n. klo 9). Kenttä oli poikkeuksellisen voimakkaassa sumussa eikä koneemme voinut laskeutua. Jälkikäteen kuulin että myös viereinen San Josen kenttä oli niin sumussa että näkyvyys oli alle 300 metriä. Vaikka San Franciscon sumu ei ole aamuisin tavatonta, aivan näin voimakas sumu on harvinainen. Koneemme joutui 30 minuutin odottelun jälkeen lentämään Kalifornian pääkaupunkiin Sacramentoon pienelle lentokentälle. Kentällä meni varmaan lähemmäs tunti ennen kuin kone saatiin purettua kentälle ja ehkä kolme tuntia ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa.
Lento ei onneksi ollut pitkä, noususta laskuun 25 minuuttia. Lisäksi lentoyhtiö tarjosi 3000 lisäpistettä bonus-ohjelmassa hyvitykseksi viiveestä. Koska tulimme nyt Sacramentosta, laskeuduimme hieman harvinaisemmasta suunnasta ja maisemat olivat todella hienot. Sumusta ei ollut jälkeäkään kun pääsimme perille ja päivä oli kuuma.
