Esivalmisteluja

Tässäpä se nyt sitten on. Sukulaisille ja tutuille luvattu blogi meidän reissusta rapakon taakse. Mukaan tietysti lähtee koiramme Citna.

Kaikkihan alkoi 2011 lopulla, kun Joonas päätti hakea yrityksen sisäisessä haussa ulkomaan työkomennukselle. Tehtävän kuvaus ja vaatimukset tuntuivat täsmäävän hyvin sen kanssa, mitä Joonas haluaa tehdä työkseen. Ja niinhän siinä kävi, että Joonas tuli valituksi ja sen tiimoilta ruvettiin asiaa puurtamaan.

Ensimmäinen välietappi oli saada Joonaksen tutkinto loppuun yliopistolla. Eihän siitä enää puuttunutkaan kuin itse diplomityö, joka sitten kevään aikana vei aikaa ja vaivaa. Eipä meitä tainnut kaveritkaan kauheasti nähdä, kun iltoja ja viikonloppuja Joonas pakersi diplomityön parissa.

Asioita tietenkään ei helpottanut, että Citnan oli määrä tehdä vielä pennut Suomessa ennen reissuun lähtöä. Juoksua odotettiin pitkin kevättä ja laskettiin aina vain viikkoja eteenpäin, että milloin Citna on vieroittanut pennut. Pitkällisen odotuksen jälkeen pääsiäisenä Citna pääsi tapaamaan sulhoa. Sitten vain odoteltiin, että oliko reissulla seurauksia. Onneksi niitä oli, ja Citna kotiutui heinä-elokuun vaihteen tienoilla pentulomalta.

Diplomityön valmistumisen häämöttäessä ruvettiin viisumihakemuksiakin täyttelemään. Sekin oli melko pitkä prosessi saada päätökseen ja suunniteltua lähtöpäivääkin siirrettiin myöhemmäksi. Nykyiselläkin lähtöpäivällä oli melko tiukka aikataulu viisumin saamisesta lähtöön (myöntämisestä alle 2 viikkoa muuttopäivään).

Nyt tilanne on se, että lennot on varattu. Asunto vaikuttaisi olevan melko varma, mutta ei nuolaista ennen kuin paperit on allekirjoitettu. Mukaan koiran lisäksi lähtee vain kaksi ruumalaukkua ja käsimatkatavarat. Tarpeeton omaisuus on pyritty kauppaamaan, antamaan tai hävittämään. Kaverit ja työkaverit auttoivat urheasti pääsemään eroon erilaisista tavaroista. Erityisesti elektroniikka kiinnosti, kun taas ylimääräiset joulukoristeet jäivät jakamatta.

Lentojen varauksessa oli niin paljon tekemistä, että siitä myöhemmin oma tekstinsä.

Pikkuhiljaa pitäisi ruveta sisäistämään että oikeasti ollaan lähdössä. Ei sitä taida kunnolla uskoa ennen kuin on perillä.