Lauantaikävely

Arkipostaukset jatkuvat. Tällä kertaa tarjolla video kun kävin koiran kanssa kävelyllä. Sports tracker sanoo että kävely kesti 1h10m ja matkaa tuli 4,4 km eli 3,8 km/h. Videolta käy hyvin ilmi, että mistä vauhti johtui…




Kävelyn jälkeen käytiin Helkan ja Citnan kanssa kurssilla opettelemassa käyttäytymistä toisten koirien kanssa. Oli toinen kerta kun Citna oli mukana ja kolmas oppitunti yhteensä. Vielä kaksi kertaa jäljellä. Edessä kotitehtävien tekemistä tälläkin viikolla.

Hyvää Joulun odotusta!

Citnan uusi pehmolelu

Laitanpa tänne jakoon lyhyen videopätkän Citnan uudesta pehmolelusta. Citna on aivan onnessaan uudesta lelustaan ja leikki lelullaan yhteen menoon 15 minuuttia, minkä jälkeen pehmolelun selkä oli auki.



Ei silti huolta, Helka ompeli lelun takaisin kasaan ja leikki voi jatkua. Kannatti ostaa $4.50 maksanut pehmolelu kun se on Citnasta noin kiva :)

Lähiulkoilukuvia

Lisää kuvia ilman kummempia selittelyitä. Käytiin Citnan ja Helkan kanssa kävelyllä.

Oravia on puissa paljon.

Ruoho on hitusen kuivaa missä ei ole kastelulaitteita

Varis sähkölinjalla? Lintutuntemus 0.

Citnan profiilikuva

Vähän hakemalla saa ihan nättejäkin taustoja ihan satojen metrien päästä kämpiltä. Kuvista näkyy että on talvi ja osa puista alkaa olla hassun värisiä. Viikonlopulle on luvattu +21C lämmintä ja auringonpaiste jatkuu. Ensi viikolla saattaa tulla taas vähän sateita. Onneksi sateet ovat tuntuneet loppuvan jo aamuyhdeksään mennessä niin ainakin toistaiseksi olen päässyt konttorille ilman autoa tai sateenvarjoa.

Agilityä, Halloween ja kaiuttimet

Agility

Viikko sitten perjantaina käytiin Citnan kanssa ottamassa yksityinen tunti agility kouluttajalta. Paljon aikaa meni puhumiseen ja tilanteen kartoittamiseen, muutamia harjoituksiakin tehtiin. Tärkeimpänä harjoituksena molemmille oli, että "paria ei jätetä" kentällä yksin. Toisin sanoen, kontakti koiraan pitäisi pysyä koko ajan ja jos jokin menee pieleen niin koiran pitäisi tulla ohjaajan luo/viereen pyytämään uusia ohjeita. Citnahan tässä tilanteessa helposti keksii omaa tekemistä....

Ihan hyviä ajatuksia oli kouluttajalla, että miten asiaa lähdettäisiin työstämään, mutta kehotti myös käymään koirien käytöskouluttajan yksityistunnilla. Laittoikin sitten vielä tunnin jälkeen lukemis vinkkejä ja käyttäytymiskouluttajan yhteystiedot. Kuulemma tämä käyttäytymiskouluttaja tekee kokopäiväisesti töitä kouluttamalla reaktiivisia koiria toimimaan halutulla tavalla posiitivisilla metodeilla, joten jossain vaiheessa pyritään pääsemään tunnille. Nyt kuitenkin työstän heränneitä ajatuksia, eiköhän kuitenkin lähiaikoina tule otettua ammattilaiseen yhteyttä.

Halloween

Eilen (keskiviikkona) oli tosiaankin halloween. Joonaksen työkaveri kutsui meidät ja muita suomalaisia toimistolta luokseen, josta jatkettiin porukalla ihmettelemään Los Gatoksen halloween koristeluita. Siellä oli eräs tietty katu, jonka varrella ihmiset kuulemma käyttävät järkyttäviä rahasummia koristeluun. Ja kylllähän siellä lähes joka talo olikin koristeltu. Katu avattiin juuri liikenteelle kun saavuimme paikalle, tungosta oli ja poliisiauto ajoi muutaman kerran kadun edestakaisin läpi, että jalan liikkeelläolijat huomaisivat siellä liikkuvan myös autoja (eli siirtyisivät keskeltä tietä laidoille).

Eräs talo oli erityisen hieno. Siinä oli iso piha täynnä piraatti aiheista koristelua ja väki sai kuljeksia pihalla niitä ihastelemassa. Isolla kankaalla pihalla pyöri Pirates of the Caribian, hyvät kovaääniset ja koristelut oli valaistu hienoilla spottivaloilla. Kuulemma tämä talo on ollut useana vuonna hienosti koristeltu, mutta pihalla jututettiin talon omistajia, jotka kertoivat, että tämä oli viimeinen vuosi.

Lopuksi vielä "trick or treat" kuva nuorista erään talon ovella 

Kaiuttimet

Kaiuttimet käytiin tilaamassa pari viikkoa sitten liikkeestä, jossa niitä käytiin aiemmin kuuntelemassa. Sillon meinasivat, että tulevat vajaassa viikossa, Joonaksen palkkapäivänä olisi pitänyt voida ne hakea. Tilatessa piti maksaa osa kaiuttimien hinnoista, jossa törmättiin harmilliseen ongelmaan. Meidän debit-korteilla ei voi päivässä maksaa yli 1500$ suuruista summaa, vaikka soittaisi pankkiin ja varmentaisi henkilöllisyytensä ja oston ja tilillä olisi siihen rahat. Joonaksen korttia oli jo käytetty sinä päivänä, joten maksettiin minun kortilla sitten etukäteismaksu. 

Valitettvasti kaiuttimet eivät kuitenkaan tulleet sovittuun aikaan mennessä, halutun värisenä ei ollutkaan ollut lähimmällä varastolla. Alkuviikosta meille ilmoitettiin, että ehkä perjantaina tai sitten ensi maanantaina pitäisi kaiuttimien vihdoin saapua liikkeeseen, ne olivat itärannikolta tulossa. Tänään kuitenkin ne olivat jo tulleet ja niinpä Joonaksen töiden jälkeen niitä hakemaan. Pikkasen jännättiin, että miten ruuhkaista on, kun muutkin ovat töistä päässeet, mutta onneksi San Franciscoon päin ei ollut varsinaista ruuhkaa. Syötiin perillä ja odoteltiin lähemmäs kello 7 illalla, että pahimmat ruuhkat toiseen suuntaan olisivat menneet. Eikä palatessa ollutkaan ihmeemmin ruuhkaa, toiseen suuntaan oli kyllä ollut kolari, joka tukki vastaantulevien liikenteen melko pahasti. 

Kotiin päästyä kannettiin painavat kaiuttimet sisälle, jalustat alle ja kaiuttimet pystyyn. Harmillisesti ostettu vahvistin on liian korkea välitasolle telkkarin alle, saa nähä mihin sille keksitään paikka. Joonaksella on vielä liian kiire saada ylipäätään ääntä kaiuttimista, että joutaisi loppusijoituspaikkoja miettimään. Ja kyllähän nämä hyvältä kuulostavat, jospa ne olisi sellaiset joita ei tarvisi uusia pitkiin pitkiin aikoihin...

Kuvapläjäys

Kun nyt halusin esitellä palapelin etenemistä, mutta ois vähän tylsää postata pelkän palapelin etenemistä niin laitetaan tähän kännykkään päätyneitä muitakin kuvia. 

Citna tänään meidän vakio aamulenkillä nuuhkuttelemassa. Punainen katukiveys tarkoittaa pelastustietä ja sitä, että siihen kohti ei saa pysäköidä autoja.

Eräs ilta Citnaa vähän väsytti, kopin ovi on sidottu auki, että vahingossa ei jää koira koppiin. Citna kuitenkin itsekseen tuonne menee ja näyttäisi nukkuvan yöt siellä. Yksinollessa on pidetty kopin ovea kiinni, niin ei pääse Citna kyttäämään naapureita meidän lasiparvekkeenovista. Tänään oli siivouspäivä ja ihmettelin kovasti, minne koira katosi; sen ihan selvästi näin menevän sängynviertä kopille päin, mutta koppiin olin nostanut pois tieltä 3kg koiranruokasäkin. Kohalla imuroidessa huomasin, että sinne se oli hujahtanut ruokasäkin ohitse istumaan kopin takanurkkaan.

Täällä kaikki on suurta. Tässä kuva meidän mikrosta sisältä. Tuo mikrokupu on ihan normikokoinen mikrokupu. Tuolta ei siis tila ihan heti lopu kesken. Mikron käyttökin oli aluksi vähän hämmentävää, se kun kyselee että haluanko kokata (cook) vai uudelleen lämmittää (reheat) ja sitten pitäisi vielä valita, että mitä kokataan tai uudelleenlämmitetään. Väittää, että siellä olisi jotain tunnistusanturoita, et se osais itse säätää sopivaksi ajan. Joonas sitten näytti minulle, että miten siihen saa ihan normaalisti aikaa laitettua ja löytyi siitä sellainenkin nappi kuin +30sec.

Ja sitten siihen varsinaiseen motivoijaan, tässäpä on valmis osa palapeliä. Muualta puuttuu vielä isojakin aluieita. Melko tuskastuttava on tuo alaosa koota, paljon samantapasia palasia, jotka ei tunnu passaavaan yhteen keskenään. Toisesta laitaa yläkulmaa puuttuu pienehköjä kokonaisuuksia, mutta ihan hirveästi en oo niitä paikalleen kokeillutkaan kun oli hauskempaa keskittyä tuohon enemmän yksityiskohtia sisältävään osaan. Enää ei oo kyllä niin paljon kokeiltavia paloja, vielä joku aika sitten ei pystynyt etsimään yksittäisiä palasia kun ne onnistui aina jäämään muiden palojen alle piiloon.

Kuriirifirmoja, asentajia, koiranruokaa jne.

Aiemmin Joonas valitteli, että fatboy ei päätynyt perille. Jostain kuitenkin oli se alkuperäinenkin sitten löytynyt ja tiistaina meillä oli kaksi säkkituolia. Päädyttiin sitten soittamaan amazonille, että veloitatteko sen toisenkin, että pidetään molemmat. Onpahan nyt kummallekin oma. Fatboy osoittautui kaikista epäilyksistäni huolimatta ihan hintansa arvoiseksi ja niinpä Joonas oli oikeassa ja kaksi tarvitaan.

Muutenkin meidän oven on joutunut kuriirifirmat opettelemaan etsimään, vaikka melkosesti tuntuvat yhä välillä tuossa pihassa päätään raapivan, että niin missä. Tähän mennessä meille on tullut 2 säkkituolia, welantukiasema, yhessä paketissa 2 kirjaa ja kovalevy sekä auton toiset avaimet. Autoa ostaessa tosiaan autoon ei löytynyt kuin yhdet avaimet, olivat toiset jääneet jonkun taskuun. Laittoivat sitten kuriirilla toiset avaimet tulemaan jälkikäteen. Koiranruokaa 15kg säkki pitäisi tulla huomenna, saa nähä, että tuoko kuriiri ylös asti vai jättääkö tuohon rappujen alle.

Joka tapauksessa, isompien ostosten teko netissä täällä on siitä miellyttävää, että paketti tosiaan tulee sitten ovelle tai tuohon rappujen alle asti. Ei tarvitse itse kantaa ensin kaupasta autoon ja autosta ovelle. Saati että ensin etsit kaupasta sen haluamasi tuotteen. Citna on syönyt nyt kanadalaista ruokaa, jossa on 60% lihaa niin sitäpä ei joka kaupassa myydäkään. Tietysti alkuun ostettiin vain pieni säkki, jotain 3-5kg ehkä kooltaan. Pitää katsella sitten kun tuo 15kg säkki käy vähiin, että etsisikö sitä jotain pikkaisen halvempaa ruokaa. Ei tuo tietysti lihapitoisuuteen nähden kallista ole, taisi tulla toimituskulujen kanssa pikkasen reilu $60 hintaa, tämänhetken muuntokurssilla siis jotain 46 euroa. Niin ja kanadalaista siksi, että se ensimmäinen lemmikkieläinkauppa joka löyty Palo Altosta ei myynyt kuin kanadalaista koiranruokaa, kun kuulemma niissä on vähemmän kaikkea turhaa ja enemmän lihaa.

Tiistaina olikin melkonen sattuma, sille päivälle oli sovittu sekä internetasentaja että ilmastointikorjaaja. Joonas sitten vielä aamulla huomasi, että kahdesta eri kuriirifirmastakin tullaan käymään. Fatboy tuli ensimmäisenä joskus puoli kahentoista aikaan, mutta kaikki kolme muuta tulikin sitten 12:10 aika tarkalleen. Onneksi naapuri tuli auttamaan asentajien kanssa, jäi ilmastointiasentajan seuraksi siksi aikaa kun internetasentaja selitti, että miksi tällä kertaa ei saada nettiä. Ei riittänyt asunnon omistajan lupa porailla seiniä, kun ei ole taloyhtiön lupaa vetää kaapelia talon ulkoseinälle. Saa nähdä, että pitääkö meidän jossain vaiheessa luopua toivosta saada kaapeliverkkoa tänne ja tyytyä ADSL:ään. Ilmastointi sentään korjautui ja tulipahan kirjoitettua elämäni ensimmäinen shekki sille korjaajalle. Eipä se onneksi lopulta mene omasta pussista, vuokranantaja aikoi maksaa sen meille takaisin.

Eilen, eli keskiviikkona, tuli sitten kokeiltua taloyhtiön uima-allasta ja aurinkotuoleja. Kyllähän se hyvässä seurassa muutama tunti meni hujahtamalla nauttiessa auringon lämmöstä. Altaan vesi tietysti oli ihan eri tavalla kloorista kuin Suomessa missään, uinnin jälkeen siis suihkuun huuhtelemaan myrkyt pois iholta. Enkä edes palanut. Olisi kyllä ollut hyvin tylsä viikko minulla, jos ei olisi Joonaksen työkaverin vaimo pitänyt seuraa päivisin, Joonas kun on tullut kotiin vasta vähän ennen nukkumaanmenoa. Jospa kuitenkin vähän normaalimmat työajat olisi ensi viikolla, nyt kuitenkin on ollut joku tapahtuma, jossa ovat olleet.

Koiran aamukävely (Joe's Trail)

Helka laittoi minut ulkoiluttamaan koiraa tänä aamuna. Tällä kertaa lähdin eri suuntaan kuin aiemmin ja se kannatti. Löysin polun nimeltä Joe's Trail at Saratoga de Anza. Se lähtee ehkä puolen kilometrin päästä kotoa.

Ei kylläkään ole valtavan pitkä tai lopulta edes kovin nätti, mutta on kuitenkin rauhallinen paikka ulkoiluttaa koiraa. Vieressä menee rautatie. Polku on sallittu sekä jalankulkijoille.

Polkua pitkin kävellessä huomasin viereisen rautatien toisella puolella urheilualueen.

Kyseessä on Congress Springs Park, joka on Saratogan kaupungin ylläpitämä virkistysalue. Siihen kuuluu leikkipuisto ja erilaisia urheilumahdollisuuksia. Puisto oli rauhallinen, vain muutamia muita ihmisiä paikalla.

Suomessa vastaava puisto olisi varmasti kielletty koirilta. Täällä puolestaan on vain kyltti että jätökset pitää kerätä ja koirat on pidettävä hihnassa. Muistaakseni koko Saratogassa pitää koira pitää joka tapauksessa alle 2 metrin hihnassa (teoriassa, käytännössä monilla on irti), joten kyse on enemmän muistutuksesta kuin rajoituksesta. Sikälikin hieno puisto, että tarjolla on roskiksia, joihin jätökset voi laittaa (yleensä täällä ei ole yleisiä tienvarsiroskiksia). Jopa koirankakkapusseja on tarjolla, jos omat sattuivat unohtumaan.

Pitänee kävellä tuolla suunnalla enemmänkin. Ja jättää suosiolla se villapaita kotiin aamukymmenen jälkeen, koska aurinko lämmittää todella voimakkaasti vaikka ilma ei vielä aamusta kovin kuuma olisikaan.

Ensimmäistä päivää Palo Altossa

Nettiyhteys maksaa 9,95 dollaria alkavalta vuorokaudelta, langallisesta ja langattomasta yhteydestä erikseen. Päädyimme jakamaan keskenämme langallisen yhteyden. Yhteys on hidas (0,7 Mbit/s) ja ajoittain tökkii. Onpahan kuitenkin yhteys ja henkireikä maailmalle.

Aamusta heräsin joskus kahdeksan aikoihin ja lähdin käyttämään Citnaa ulkona. Aluksi sopivaa paikkaa ei meinannut löytyä, mutta sitten näin tien toisella puolella sopivan näköisen alueen, jota menin katsomaan lähemmin. Alueella oli ripoteltu sinne tänne vuokrattuja generaattoreita, joissa oli valotolpat. Siis alue oli valaistu siirrettävillä generaattoreilla toimivilla valoilla. Täh? Lisäksi valotolpissa oli merkinnät tyyliin "Lot Q" eli kyseessä oli jonkin sortin pysäköintialue, jossa tosin ei ollut yhtään autoa. Sitten näin alueella roskia kerääviä henkilöitä ja toisaalla koiria irrallaan ulkoiluttavia henkilöitä. Ok, eli puisto soveltui hyvinkin koiran ulkoilutukseen. Tietystikin Citna täytyy pitää jatkuvasti kytkettynä. Myöhemmin selvisi, että kyseessä on Galvez Eucalyptus Grove.

Hotellilla latailin sitten karttoja offline-tilaan kännykkään, jotta löytäisin GPS:n avulla takaisin hotellille vaikka eksyisin. Helka ehti nälkiintyä odottaessa jo niin paljon ettei jaksanut enää lähteä mukaan. Kävelin kartan avulla lähimpään Subway-ravintolaan n. 500m päässä (auki 24h) ja hain mukaan kaksi leipää ja juotavaa. Söimme leivät, päästimme huonesiivojan käymään huoneessa ja lähdimme etsimään autovuokraamoa ja ruokakauppaa, josta saisi lisää pullovettä. Kumpaakaan ei löytynyt parin kilometrin kävelyllä, vaikka autovuokraamolle saimme ohjeet hotellin respasta. Tietä pitkin vaan vasemmalle. Tämä selvä. Jälkikäteen selvisi, että autovuokraamo ei mitenkään ilmoita ulospäin olevansa autovuokraamo. Ja siis kyseessä on kuitenkin kansainvälisen Hertzin toimipisteestä. Edes sanaa Hertz ei näy kadulle päin. Siihen mennessä kun tämän keksimme, liike oli jo mennyt kiinni. Viikonloppuisin se on auki 09-12.

Päätin lähteä käymään kävelyllä selvittämässä saisiko Apple Storesta Applen virtalähteisiin sopivia johtoja, jotta ei aina tarvisi käyttää adaptereita, ja hakemassa vettä ruokakaupasta. Apple Store oli hieman kauempana kuin odotin, mutta kuitenkin ihan maltillisen kävelymatkan päässä. Sisällä minua odotti useampia vapaana olevia asiakaspalvelijoita. Juttelin hetken ensimmäisen kanssa. Hänen mukaansa Apple Storessa on vain kokonaisia virtalähteitä, ei johtoja erikseen. Onneksi tuli puheeksi kuitenkin että tarvisin myös palikoita, joissa on pelkkä liitin eikä johtoa. Niitä hän tiesi olevan liikkeessä ja lähti hakemaan takahuoneesta. Koska sanoin että minulla on Macbook ja iPad, hän toi minulle yhden pelkän palikan ja yhden iPad-laturin. Kun kyselin että tosiaanko vaan saan nämä niin hän sanoi että "Apple Store is a cool store".  Sillä aikaa kun hän kävi toisaalla, juttelin toisen henkilön kanssa iPadin datamahdollisuuksista. Applella ei ole kuin uusien iPadien mukana AT&T:n SIM-kortteja, mutta hän sanoi että voisin hakea AT&T:ltä kortin. AT&T:n kortin kanssa iPadilla pitäisi voida maksaa datan käytöstä luottokortilla kuukausi kerrallaan ilman määräaikaisuutta, mikä on tietysti ihan kätevää. Kuulemma johtoja voisi yrittää kysyä vielä AppleCaren puhelinpalvelusta.

Ruokakauppojen osalta ongelma on lähinnä, että pitäisi keksiä minkä nimisestä kaupasta ruokaa saa. Kartasta kun sanalla ruoka hakemalla ei ihan kamalasti löydy. Ihan helposti ei ruokakaupoistakaan ulospäin tunnista että sieltä saa ruokaa. Tässä esim. paikallinen 7-11. Toisen tien varresta liikettä ei tunnista mitenkään.

7-Eleven valikoima vastasi suunnilleen hyvää ärrää tai kohtuullista huoltoasemaa Suomessa. Shampoota en löytänyt. Erilaisia maitoja olisi saanut, samoin sipsejä, saippuoita yms. Jäi siis huomattavaksi pettymykseksi. Ilmeisesti ruokakaupoissa on tosiaan aina pakko käydä autolla. Tuleepahan opittua suunnittelemaan viikko pidemmälle jos aina pitää ajaa kymmeniä kilometrejä pelkästään ruokakaupassa käymiseen. Nettisurffailun perusteella minulle jäi käsitys että tuorejutut pitää tai ainakin kannattaa hakea erikoisliikkeistä (farmer's market) ja kiinteät/pidempään säilyvät jostain supermarketista, esim. Walmart. Jännästi kyllä Walmarteja ei ole ilmeisesti tällä puolella San Franciscon poukamaa ollenkaan, toisella puolella taas todella kattavasti. Liekö sitten paremmin toimeen tulevilla on jokin parempi marketti?

Kannoin kaupasta vitosen maksavan 20 x 0,5l vesipullon paketin hotellille, matkaa tuli varmaan kilometri. Voin sanoa että oli lämmintä hommaa. Olisi aika kiva kun olisi se auto käytettävissä. Vaikka Palo Altossa pääsee hyvin kävelemällä kun tietää mihin haluaa ja vähän suunnittelee reittiä, auto+navigaattori yhdistelmällä pärjäisi paremmin. Joskin, pysäköinnin ymmärtämiseen menee varmasti oma aikansa.

Illalla kävimme läheisessä Spot Pizzassa hakemassa lähinnä pannupizzan ja pari tölkkiä kolaa. Citna otettiin mukaan, koska sitä ei saa jättää hotellihuoneeseen yksin. Harmillisesti ravintoloihin tai kahviloihin ei saa viedä koiria (paitsi ulkoalueille). Kadun varressa odotellessa Citna ehti hermostua ja säikytti vähän ravintolasta poistuneen seurueen. Pizza oli ihan hyvää, joskin Helkan mieleen hiukan liikaa chiliä tms. tomaattikastikkeessa.

Päivän tulos: pitää aina selvittää missä haluaa käydä ja aukioloajat ensin ja sitten mennä sinne kartan avulla. Autovuokraamot ovat huonosti auki ja ruokakauppoja ei löydä. Apple Store on parasta ikinä. Ei tee kyllä mieli asioida muissa tietokonekaupoissa jos ei ole ihan pakko. Jos jotain tarvii muualta, se on sama tilata suoraan kotiin postin kautta. Monet yritykset toimittavat ilman toimituskuluja kotiin.

Lennot HEL-JFK

Lähdimme noin yhdentoista aikaan aamupäivästä majapaikastamme Ilkan luota kohti Helsinki-Vantaata taksilla. Taksia tilatessa unohtui mainita isoista tavaroista ja koirasta, mutta samaan aikaan kun soitin uudestaan tarkistaakseni asian taksikeskukselta vielä, taksi olikin jo pihassa. Onneksi sovittiin Volvo V70:n hyvin.

Kentällä Finnairin Service Desk oli vapaana kun saavuimme. Deskissä selvisi, että koira pitää jättää viimeistään tuntia ennen lentoa. Aikaa jäi lopulta noin 20 minuuttia käyttää koira vielä nopeasti tarpeillaan ennen lentoa. Onneksi kävin Citnan kanssa aamulla noin tunnin kävelyllä kun heräsin ajoissa eikä parempaakaan tekemistä ollut. Citna oli kentällä poikkeuksellisen rauhallinen.

Koiraa luovuttaessa henkilökunta hieman sekoili kenen pitää tehdä mitäkin, mutta lopulta checkin-täti soitti turvatarkastajan paikalle hakemaan koiraa. Turvari tarkasti kopin pintapuolisesti ja vei koiran hissillä toiseen kerrokseen. Hissihuoneen oven takaa kuului koiran surkeaa vinkunaa. Kyseessä oli jokin pentukoira, joka odotti pääsyään toiselle lennolle. Citnaa huuto oven takaa huoletti kovasti, mutta Citnakin rauhoittui kun toinen koira hiljeni. Onneksi koirien ei tarvinut käydä keskustelua enää kun ne jäivät oven taakse keskenään kukin omassa kopissaan. Tämän jälkeen emme enää koiraa kentällä nähneet.

Portilla yritimme saada selville onko koira päässyt koneeseen. Porttihenkilökunta ei löytänyt aluksi oikeita numeroita ja sovimme että kysymme uudestaan boardingin alettua. Boardingin alettua tilanne ei ollut edennyt, mutta yksi henkilökunnasta soitteli sitten koiran perään ja lopulta vahvisti että "koira on kyydissä". Aivan varmaksi meille ei käynyt että onko kyse juuri meidän koirasta kun eivät kysyneet nimeä tai mitään.

Koneen lähtö viivästyi noin kymmenisen minuuttia, kun yksi matkustajista ei noussutkaan koneeseen ja turvallisuussyistä hänen matkalaukkunsa poistettiin koneesta erikseen. Itse lento sujui varsin rauhallisesti. Lennon reitin kulkeminen Islannin yli pisti hieman ihokarvoja pystyyn; mahdollisessa ongelmatilanteessa merkittävin varalaskupaikka on Islannissa. Jos koira olisi Islannissa koskenutkaan paikalliseen maaperään tai liikkunut ilman eläinlääkärin valvontaa, olisi odottanut 6 kuukauden karanteeni Islannissa.

Erittäin positiivinen yllätys oli, että Finnairin New Yorkin lennolla koneessa oli sähkötöpseli läppärin latailuun (110/220V, ilmeisesti jonkinlainen sekasikiöpistorasia, johon käy sekä USA:n että eurooppalaiset töpselit). Sähköä ei ihan helposti tosin tullut vaan johtoa sai irrottaa ja kytkeä muutaman kerran ja kääntää toisinpäinkin kunnes laturin merkkivalo syttyi. Alkuhitauden jälkeen sähköä tuli kuitenkin luotettavasti lennon ajan.

Lennon ruokana oli jonkinlaista lihamurekepihviä ja tarjoiluun kuului valko/punaviini. Lennon alkupuolella jaettiin maahantulokortit, jotka täyttelimmekin samantien. Täyttämisvaiheessa jäi vielä epävarmaksi pitääkö korttiin täyttää osoitteeksi ensimmäinen osoite, johon menemme vai osoite johon muutamme asumaan muutamaa päivää myöhemmin. Myöskin asuinmaa oli hieman epäselvä, kun olemme tosiaan muuttamassa Yhdysvaltoihin. Missä asumme muuton aikana?

Kohta puhelinnumero Yhdysvalloissa oli myös hieman erikoinen, koska miten meillä voisi olla paikallinen numero ennen sinne muuttoa? Suomen numero tietysti tavoittaa aluksi, mutta entä myöhemmin? Sähköpostiosoitteelle varattu kenttä oli todella lyhyt eikä työsähköpostiosoitteeni sopinut kenttään kokonaan.

Lento New Yorkiin tuntui jo yksistään pitkältä. Katsoimme matkan aikana Narnia-elokuvan, mutta muuten matka JFK:lle meni rauhallisesti. Loppumatkasta Joonaksen pelatessa Cut the Rope -peliä joukko pikkutyttöjä tuli katselemaan pelaamista ihan vierestä. Pitkä lento lapsillekin.

Ollaan nyt koneessa lennolla JFK-SFO, hieman myöhässä. Kirjoitellaan vaihdosta ja tästä lennosta oma postauksensa.

Matka alkaa

Eilinen meni pakatessa ja hoitaessa viimeisiä asioita kuntoon. Illalla meinasi tulla jo ongelmaa, että mahtuuko kaikki mukaan. Vielä siinä vaiheessa, kun kuvitteli jo kaiken olevan kasassa löytyi vielä pakkaamatonta tavaraa. Kamerakin viime hetkillä siivotessa löytyi matkaan, ei ollut aiemmin tullut mieleenkään, että oli unohtumassa. Onneksi Citna ei ollut meidän kanssa kun tyhjennettiin väliaikaisasuntoa, olisi kyllä stressaantunut sekin sellaisesta sähellyksestä.

Yöjunaa oltiin kuitenkin hyvissä ajoin jo asemalla odottamassa ja Citna sai harjoitella kopissaan olemista odotellessa. Melko rauhallisesti se sieltä katselikin, mitä nyt säikähti yhtä matkustajaa joka tuli ihan kopin taakse (sille piti vähän haukahtaa). Kyllä tuolla DAP-pannalla jotain vaikutusta taitaa olla, sen verran lunkisti malttoi odotella.

Junan tullessa saatiin tavarat junaan sisään ja jopa oikeaan vaunuun, Citnan koppi vähän ahtaasti äheltäen jopa sinne hytin ovelle asti. Mutta siihen tyssäsi, mitenkään päin Citnan koppi ei mennyt kasassa hytin ovesta ja onnistuimme sitten tukkimaan sen kanssa koko käytävän. Pikaisesti sitten vaan sormiruuvit auki, että saatiin koppi kahteen puolikkaaseen, jotka sitten mahtuivat ovesta. Onneksi saatiin muut tavarat ja koira hyttiin ennen kuin tukittiin käytävä.

Hytit eivät ole mitenkään valtavan suuria, joten päätettiin sitten nostaa Citnan häkin puolikkaat ylemmälle sängylle pois tieltä. Sänkyjä vastapäätä oli pikkuinen kolo, johon hetken mietin Citnan pedin laittamista, mutta päätettiin sitten kuitenkin laittaa sinne matkalaukut ja Citnan peti jäi heti sänkyjen viereen. Citna kuitenkin alkuun koki turvallisemmaksi mennä sängynalle nurkkaan. Tarkistettiin sitten vielä sähköpostit ja vähän muutakin maailman menoa ennen kuin alettiin nukkumaan. Eihän se alapeti kauhean tilava ollut kahdelle, mutta hyvin siihen sopi.

Väsy taisi olla melko kova, en nimittäin ihan heti tainnut herätä kun Citna alkoi sängynalla haukahdella.  Haukku hiljeni urinaksi komennuksesta ja pikkaisen orioitumisen jälkeen tajusin, että juna oli pysähtynyt ja käytävällä liikkui ihmisiä matkalaukkuineen. Citnan mielestä ilmeisesti perin sopimatonta kesken hänen unieen. Hiljaiseen urinaan havahduin yön aikana sitten useammankin kerran, haukkuminen taisi jäädä kertaan tai pariin. Jossain vaiheessa yötä Citnakin oli sitten siirtynyt pois sängynalta (ja kauemmas käytävästä) omalle pedilleen nukkumaan.

Joonas pomppasi aamulla jo joskus seittämän aikaan ylös, itse torkuin vielä jonnekin kahdeksaan. Joonas oli sitten ottanut suihkukortin ovikortin tilalta, ja sillähän ei hyttiin päässyt takaisin. Mietinkin kuulleeni jossain vaiheessa, että korttia käytettiin ovessa, mutta kukaan ei tullut sisälle. Kännykkäkin oli äänettömällä niin ei silläkään saanut hereille. Koputtamalla sitten kyllä avasin oven, siitä en tiedä, että oliko ensimmäinen koputus. Joonas oli käynyt tarkistamassa junan suihkumahdollisuuden, kuulemma pieni koppi ja saippuat ja pyyhkeet olisi pitänyt itsellä olla. Ei tehnyt niin mieli suihkuun, että olisi ruvettu juuri ja juuri kiinni saadusta matkalaukusta yrittämään metsästää pyyhettä. Niin ja kaikki vaatteet, pyyhkeet yms. on tietysti tyhjiöpusseissa, joten niiden avaamisen jälkeen ei kyllä laukkua olisi kiinni saanutkaan.

Helsingissä sitten saatiin kaikki tavarat kerralla matkaan, joskin olihan se pikkasen haasteellista taluttaa koiraa samalla kädellä millä veti yli 20kg painavaa laukkua perässä. Citna käyttäytyi mallikkaasti ja päästiin asemarakennukseen hyvin nätisti. Poistuessa asemarakennuksesta kohti taksitolppaa piti Joonaksen ottaa Citna sen lisäksi, että kantoi Citnan poksia, en nimittäin keksinyt miten turvallisesti saan laskettua kapeaa ramppia laukut alas ilman, että ne tulee Citnan jaloille. Taksitolpalla oli yksi taksi, joka onneksi huoli meidän kyytiin. Kaikki taksithan ei koiria ota.

Päästiin siis välietappille perille. Citnan pidätyskykykin on niin hyvä, että ei sillä ollut kiire ulos, vaikka ei ehtinytkään käydä ennen tavaroiden sisälle tuomista aamupissalla. Aamupissatus tuli sitten tehtyä samalla kun käytiin verkkokauppa.com myymälässä hakemassa adapteri sähkölaitteille. Pikkaisenhan se meinasi olla Citnalle hermostuttava paikka, etenkin kun mentiin liukuportaita. Eihän se itse suostunut tulemaan liukuportaille, mutta sylissä mentiin pariinkin kertaan. Siinä taiskin olla riittävästi aktivointia tälle päivää, ainakin nyt näyttäisi uni Citnalle maistuvan.

Lentojen varaus

Eläinten kanssa matkustaminen

Lentojen varaus oli yllättävän vaikea ja vaati paljon säätämistä. Ihan käsittämätöntä miten hankalaa se voi olla vielä senkin jälkeen kun kaiken paperisodan pitäisi olla kunnossa. Koiran paperisodasta varmaan oma kirjoituksensa myöhemmin.

Pienet koirat tai kissat (alle 8 kg) saavat lentää matkustamossa kuljetuslaatikossa. Isommille koirille, kuten Citnalle (16 kg) ainoa lentovaihtoehto on lentokoneen tavaratilan lämmitetyssä osastossa. Tilaa on rajallisesti ja paikat tarvitsee varata etukäteen. Hinnoittelu riippuu kovasti lentoyhtiöstä. Esimerkkejä koiran lennättämisen hinnoista:

• American Airlines: USD $175 per lento-osuus,
• Lufthansa: koosta riippuen 150 € tai 300 € koko matkalta,
• Finnair: 30 €/kg mukaanlukien kuljetuslaatikon paino per lento-osuus

Citna painaa kuljetuslaatikkoineen noin 26 kg eli Finnairilla lennättäminen maksaa n. 780 € per lento-osuus.

Jokaisella lentoyhtiöllä on oma lista vaatimuksia. Tyypillisiä vaatimuksia koirille ovat kuitenkin: rabies-rokotuksen oltava voimassa, koiralla oltava mikrosiru (asetettu ennen rokotusta), rokotuksen vasta-ainetesti todistamaan rokotteen suoja, eläinlääkärin tarkastus että eläin on terve ja lentokunnossa. Joidenkin rotujen lennättäminen on kiellettyä. Luonnollisesti kohdemaan lainsäädäntöä on noudatettava myös, mutta ainakin meidän käsityksemme mukaan se on Yhdysvaltojen osalta pienempi rajoite kuin lentoyhtiöillä.

Reitin valinta

Paras lentoreitti Saratogaan koiran kanssa muuttamiseksi olisi luultavasti Helsinki–Chicago–San Francisco. Reitin etuna on, että jo ensimmäisen lennon jälkeen ollaan kohdemaassa eli ei tarvitse huolehtia usean valtion lainsäädännöistä. Tällä kertaa tätä reittiä ei kuitenkaan voitu käyttää, sillä reittiä lentävällä lentoyhtiöllä American Airlinesilla on lämpötilarajoitus lennolle koiran osalta. Jos lämpötila on missään kentällä ennusteen mukaan yli 85°F (29,4°C), koiraa ei oteta mukaan lennolle. Tietysti rajoitus on ymmärrettävä; olisihan tuota kuumemmassa helteessä vaihdon mahdollisesti viivästyessä koiralla todella tukalaa olla.

Toinen kohtuullinen reitti olisi Lontoon kautta, sillä Lontoosta menee suora lento San Franciscoon. Ongelmana on, että Eviran nettisivujen mukaan Britteihin koiran lennättäminen on sallittua ainoastaan Finnarilla tai KLM Cargolla. Lisäksi lento on n. 11 tunnin luokkaa pituudeltaan. Koira tulee jättää hyvissä ajoin ennen lentoa ja sen purkaminenkaan tuskin ihan välitöntä on eli todellinen aika on vieläkin pidempi. Tänä aikana koira ei pääse häkistään pois.

Kolmas vaihtoehto olisi Saksan tai Ranskan kautta. Tällöin lennättäminen olisi ilmeisesti hieman helpompaa. Koiran EU-passi tarvitaan kaikkiin EU-maihin. Lennot tosin ovat näillä reiteillä lähemmäs 12-tuntisia eli koiralle täysin sietämättömiä.

Päädyimme lopulta reittiin Helsinki–New York (JFK)–San Francisco. Tällä reitillä lennot ovat kestoltaan 8h45m ja 6h15m. Koira pitää tullata maahantulokentällä. Ainakin Chicagossa meitä aiemmin saman yrityksen komennukselle muuttaneet kertoivat voineensa käyttää koiran tarpeillaan vaihdon yhteydessä. New Yorkissa lämpötilat olivat sääennusteiden mukaan hieman matalampia ja lento laskeutuu vasta klo 16 aikoihin eikä puoliltapäivin. Huonona puolena kyseistä reittiä operoi Finnair, joten joudumme maksamaan itsemme kipeäksi koiran lennättämisestä. Koiran kuljetus maksaa enemmän yhteen suuntaan kuin menopaluu ihmiseltä.

Helsinkiin matkustamme koiran kanssa yöjunalla. Ajatuksena on, että jos koira ei lentämisestä tykkää, niin joka tapauksessa ensimmäisen lennon jälkeen ollaan jo vaihdettu mannerta, minkä jälkeen vaihtoehdot ovat paljon helpommat jos ongelmasta ei päästä yli. Toivottavasti pelko on turha ja koira suostuu matkustamaan jatkolennonkin häkissä.

Varaaminen

Soittelin lentoyhtiöille useita kertoja ennen lennon varaamista. Hyvä huomio on, että Yhdysvalloissa useimmilla lentoyhtiöillä on 24h ilmaisnumero. Skypellä on ilmaista soittaa Yhdysvaltalaisiin ilmaisnumeroihin, kunhan tilille on ladattu maksettua puheaikaa.

Varasin lennot American Airlinesin nettisivulta. Puhelimessa saamani neuvon mukaisesti klikkailtuani Americanin sivulta lennon, kohdassa jossa pitäisi normaalisti maksaa, valitsin vaihtoehdon jättää tilaus odottamaan. Tämän jälkeen soitin uudestaan Americanille ja pyysin heitä varaamaan koiralle paikan. Puhelimessa minulle sanottiin että koira olisi selvitetty Helsingistä San Franciscoon asti. Minun piti kuitenkin vahvistaa vielä Finnairilta kustannukset ja kuljetuksen mahdolliset ehdot.

No, soitin sitten Finnairille (24h numero). Onneksi tuli puheeksi, että American Airlinesin puhelinpalvelu ei muistanut kysyä kuljetushäkin kokoa tai painoa, ainoastaan koiran painon. Sanoin kyllä että häkki on "aika iso". Finnairin puhelinpalvelusta neuvottiin, että voisin soittaa heille uudestaan klo 08-20 välillä, jolloin Finnair Cargo on auki. Lentojen matkatavaroiden varaukset suunnitellaan sitä kautta. Soitin heille myöhemmin uudestaan (n. klo 10) ja ilmoitin koiran ja häkin painon ja häkin mitat. He lupasivat soittaa takaisin kun koiran tilavaraus on vahvistettu. Klo 16 en jaksanut odottaa ja soitin uudestaan ja korostin että AA:n varaus vanhenee illalla joten tarvitsen päätöksen pian. Noin tuntia myöhemmin sain lopulta puhelun että koiralle on varattu tila.

Yhteenveto

Koiran lennättäminen vaatii huolellista valmistautumista. Lentoyhtiöiltä ei varsinkaan puhelimessa saa täydellisiä tietoja eikä varmasti oikeaa ja ajantasaista tietoa kohdemaan vaatimuksista. AA:n kanssa tuli havaittua, että jos lipulla on useampia operoivia lentoyhtiöitä, kannattaa varmistaa operoivalta yhtiöltä vielä uudestaan että tiedot ovat välittyneet oikein. Ja kannattaa varata aikaa ja ottaa rauhallisesti.

Odotamme jännityksellä että riittääkö valmistautumisemme ja pääseekö koira ongelmitta perille asti.

Esivalmisteluja

Tässäpä se nyt sitten on. Sukulaisille ja tutuille luvattu blogi meidän reissusta rapakon taakse. Mukaan tietysti lähtee koiramme Citna.

Kaikkihan alkoi 2011 lopulla, kun Joonas päätti hakea yrityksen sisäisessä haussa ulkomaan työkomennukselle. Tehtävän kuvaus ja vaatimukset tuntuivat täsmäävän hyvin sen kanssa, mitä Joonas haluaa tehdä työkseen. Ja niinhän siinä kävi, että Joonas tuli valituksi ja sen tiimoilta ruvettiin asiaa puurtamaan.

Ensimmäinen välietappi oli saada Joonaksen tutkinto loppuun yliopistolla. Eihän siitä enää puuttunutkaan kuin itse diplomityö, joka sitten kevään aikana vei aikaa ja vaivaa. Eipä meitä tainnut kaveritkaan kauheasti nähdä, kun iltoja ja viikonloppuja Joonas pakersi diplomityön parissa.

Asioita tietenkään ei helpottanut, että Citnan oli määrä tehdä vielä pennut Suomessa ennen reissuun lähtöä. Juoksua odotettiin pitkin kevättä ja laskettiin aina vain viikkoja eteenpäin, että milloin Citna on vieroittanut pennut. Pitkällisen odotuksen jälkeen pääsiäisenä Citna pääsi tapaamaan sulhoa. Sitten vain odoteltiin, että oliko reissulla seurauksia. Onneksi niitä oli, ja Citna kotiutui heinä-elokuun vaihteen tienoilla pentulomalta.

Diplomityön valmistumisen häämöttäessä ruvettiin viisumihakemuksiakin täyttelemään. Sekin oli melko pitkä prosessi saada päätökseen ja suunniteltua lähtöpäivääkin siirrettiin myöhemmäksi. Nykyiselläkin lähtöpäivällä oli melko tiukka aikataulu viisumin saamisesta lähtöön (myöntämisestä alle 2 viikkoa muuttopäivään).

Nyt tilanne on se, että lennot on varattu. Asunto vaikuttaisi olevan melko varma, mutta ei nuolaista ennen kuin paperit on allekirjoitettu. Mukaan koiran lisäksi lähtee vain kaksi ruumalaukkua ja käsimatkatavarat. Tarpeeton omaisuus on pyritty kauppaamaan, antamaan tai hävittämään. Kaverit ja työkaverit auttoivat urheasti pääsemään eroon erilaisista tavaroista. Erityisesti elektroniikka kiinnosti, kun taas ylimääräiset joulukoristeet jäivät jakamatta.

Lentojen varauksessa oli niin paljon tekemistä, että siitä myöhemmin oma tekstinsä.

Pikkuhiljaa pitäisi ruveta sisäistämään että oikeasti ollaan lähdössä. Ei sitä taida kunnolla uskoa ennen kuin on perillä.