Takaisin Suomessa

Muutimme takaisin Suomeen 3.6. ja olemme nyt totutelleet takaisin suomalaisiin maisemiin. Muuttoreittinä oli San Francisco–Frankfurt–Helsinki Lufthansalla lentäen ja Helsinki–Oulu autolla 4.6.

Näkymä Doubletree huoneen ikkunasta; viimeinen kuva Yhdysvalloista blogissa?

Suurimmat huonekalut saatiin myytyä työnantajan avustuksella. Auto saatiin suomalaisen kaverin avulla myytyä Kaliforniassa reilussa vuorokaudessa. Varustelultaan automme oli sellainen ettei sitä olisi kannattanut tuoda muuttotavarana. Lopulta muuttotavaraa jäi käsimatkatavaroiden ja koiran lisäksi kolme ruumalaukkua, ja postitse lähteneet kolme n. 12kg lähetettyä pakettia ja kaiuttimet. Kaikki saatiin perille kohtuullisen pienin vaurioin, merkittävimpänä kaiuttimiin tulleet kosmeettiset muistot.

Lentomatkatavarat

Lento oli pitkä, mutta Lufthansa hoiti asiat hyvin ja kysyttäessä osasi aina kertoa missä koira on. Varmuuden vuoksi nimittäin kysyimme molemmilla porteilla että onhan koira lastattu koneeseen – olisihan ollut hankala huomata että koira on väärässä maassa. Kaikki sujui siis kuitenkin hyvin. Helsinkiin laskeutuessa sää oli usvainen ja maa näkyi vasta hetkeä ennen kosketusta ehkä 100 metrin korkeudelta. Seuraavana päivänä maisemat olivat hienoja Helsingin Kaivopuistossa ja myös sen jälkeisinä päivinä sää suosi meitä ja pari päivää oli lämmintä ja aurinkoista.

Kaivopuisto

Klo 11 illalla matkalta Ouluun

Oulussa heti ensimmäisenä viikonloppuna oli vuosittain järjestettävä Pohjois-Suomen suurin verkkopelitapahtuma Vectorama. Autoimme siellä Kapsin oheistoimintaständillä järjestämään kopterinlennätyskilpailua.

Nyt Oulussa jatkan töitä edelleen samassa yrityksessä, mistä minut oli lähetetty Yhdysvaltoihin. Työnkuva on hieman erilainen kuin aiemmin, mutta tähän mennessä työt ovat lähteneet hyvin käyntiin. Tällä hetkellä asumme tilapäisesti vanhempieni luona, mutta kunhan sopiva kämppä löytyy muutamme taas.

2 vuoden komennus Yhdysvalloissa oli silmiäavaava. Tulemme kaipaamaan komennuksen aikana tapaamiamme ihmisiä. Ensivaikutelmalta sekä Oulu että Helsinki tuntuvat pieniltä kaupungeilta maailmalta paluun jälkeen. Toisaalta olemme saunoneet miltei joka päivä ja viettäneet aikaa kavereiden ja sukulaisten kanssa. Kaikessa on puolensa. Pitää yrittää saada kirjoitettua jossain välissä vielä kooste suurimmista eroista Yhdysvalloissa ja Suomessa asumisessa.

Kuulemisiin.

Perinteinen joulu

Vietettiin tosiaan suomalaista joulua työkaverien kanssa aattona. Kuten edellisestä viestistä jo näkyikin, jouluruuat tehtiin itse, nyyttärityyliin. Tämä olikin järkevää, sillä kaiken tekemisessä kahdeksalle olisi ollut hurja työmäärä. Ja ei välttämättä olisi ollut tarpeeksi astioitakaan.

 

Ruokaa oli vähintäänkin riittävästi, eikä mikään loppunut kesken. Oikeastaan kaikki hipoi täydellisyyttä, paitsi tortut olivat hieman erilaisia ehkä erilaisen jauhon vuoksi. Nekin kuitenkin todella hyviä. Harmillisesti aprikoositäytteiset tortut olivat päällä niin luumutortut meinasivat jäädä melkein maistamatta kun torttuja oli niin paljon. Tarjolla oli kaikkia herkkuja kinkusta graaviloheen, silliä ja ruisleipää unohtamatta. Ruokapöydässä meni niin kauan ja maha tuli niin täyteen että glögin maistelu jäi seuraavaan kertaan. Meinattiin jopa unohtaa lahjojen avaaminen!

Vaikka siitä ei pääse mihinkään että itse tehdyt ruuat olivat erinomaisia, joulun tekevät tietysti ihmiset. Todella mukavaa oli viettää joulua hyvässä seurassa. Suuret kiitokset isännille, ruokaa tehneille ja vieraille!

Hyviä joulunjatkoja ja uudenvuoden odotusta vielä lukijoille!

Hyvää Joulua!

Jouluvalmisteluita on tässä jo jonkinaikaa tehty. Huomenna, Jouluaattona, vietetään Joulua suomalaisella kokoonpanolla naapurissa. Tarkoitus on syödä suomalaisia jouluruokia ja viettää iltaa porukalla. Minä lupasin yrittää porkkana- ja lanttulaatikoiden tekoa sekä torttujen leipomista ja sitä onkin nyt muutama koe-erä harjoiteltu. Sen lisäksi, että alusta asti en ole aimmin itse tehnyt näitä, asiaa vaikeuttaa erilaiset raaka-aineet. Puolikarkeita vehnäjauhoja ei ainakaan lähikaupasta saa ja maitorahkaakaan ei noin vain löydy. Riisipuurokin on pohjoismainen ruoka, puuroriisi nimellä ei löytynyt mitään kaupassa. Ennakkoon epäiltiin myös lantun ja luumumarmeladin löytymistä.

Torttukokeilut (voitaikina ja kermaviilitaikina, jossa kermaviilin tilalla hapankermaa) oli ihan suhteellisen onnistuneita, molemmilla tavoilla tehdyt tortut maistuivat Joonaksellekin. Molemmat koe-erät tein luumumarmeladiin, mutta pöydällä odottaa myös aprikoosimarmeladi. Päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että voitakinalla tuli parempaa ja voitakinasta aion tehdä varsinaiset tarjottavat. Laskeskelin, että 8-10 henkilöä tulee paikalle ja torttuja saa jäädä omaankin jääkaappin, joten lähetään liikkeelle kilosta voita. Torttujen ulkonäkö on hieman erilainen kuin perinteisten, kun joudun käyttämään kokojyväjauhoja.

Porkkanalaatikko onkin toinen tarina. Ensimmäinen yritys oli netistä löytyneellä reseptillä, jossa ei ole riisiä ollenkaan. Maistoin siitä palasen ja mielestäni oli ihan ok, mutta Joonas meinasi, että tuli liian puuromaista. Laitoin sitten pakkaseen suurimman osan ja aion viedä kuitenkin tarjolle huomenna, josko jollekin kelpaisi. Toinen yritys oli sitten italialaisesta risottoriisistä, josta tulikin yllättävän paljon riisipuuron oloista keitettynä. Sen jouduin itse syömään, Joonaksen mielestä siinä oli liian vähän porkkanaa ja riisi oli Joonakselle liian raakaa. Samaa reseptiä soveltaen tein huomisen porkkanalaatikon. Tällä kertaa riisiä on keitetty pidempään ja paljon enemmän porkkanaa suhteessa riisiin.

Lanttulaatikkoa päätin tehdä vain yhden, se kun ei yleensä mene kaupaksi kauhean hyvin. Harmillisesti kävi ajatusvirhe, enkä tullut ostaneeksi erikseen lanttulaatikolle vuokaa, joten paistamisen jälkeen jouduin yrittämään sen siirtoa toiseen astiaan. Jostain syystä rakenne ei ollut tähän ideaali, vaan pikkasen palasiksi hajosi. Vuokaan jääneitä murusia sitten maisteltiin, ja Joonas meinasi, että hyvää tuli. Nyt harkitaan, että jos puhtia jää porkkanalaatikon ja torttujen ja tämän päivän ruokien jälkeen, että pitäisikö kuitenkin hakea lisää niitä lanttuja ja tehdä esteettisesti onnistuneempi paistos huomiseksi ja syödä itse tuo hajonnut. 

Eilen kävi ilmi, että Amazonista (verkkokauppa) saa todellakin melkein mitä vain! Olemme harmitelleet, että tänä vuonna syödään vain paikallisia konvehteja, eikä Fazerin sinisestä ole tietoakaan, mutta kappas vain, Amazonista löytyi! Kovasti tilauksenseuranta näyttää, että maanantaina tulee paketti. Eihän se halpaa ollut, mutta tämän kerran menköön. 

Harkinnassa on, että Joulupäivänä keitellään vielä tuosta italialaisesta risottoriisistä puuro, täytyykin tarkistaa olikos kanelia jo meidän maustekaapissamme.

Joulukortteja emme tänä vuonna lähettäneet, joten tämän vuoden jouluterveiset tulevat tätä kautta.

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE

JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2013

toivottavat Helka, Joonas & Citna

Puhelimesta

On näköjään jäänyt mainitsematta. Sain tosiaan viime perjantaina iPhone 5:n. Oli peräti 5 kpl tullut tuohon liikkeeseen näitä, mutta ystävällinen myyjä oli varannut meille yhden kun liittymä on firman kautta ja kyseessä on ns. business account. Ilmeisesti saa paremmat provikat bisnestilaajista niin saadaan hyvää palvelua. Toisaalta, jos liittymä maksaa $80/kk 2 vuoden määräaikaisena niin kestää myyjältäkin odottaa jo vähän palvelua. iPhone 5:n saaminen julkaisupäivänä muuten olisi vaatinut uskomattomia ponnisteluja. Apple Storeissa oli taas valtavat jonot ja nettitilauksissa puhelimet myytiin loppuun muistaakseni alle tunnissa. Kävi hyvä tuuri ja sain nopeasti.

Meidän liittymät ovat siis sellaisia että USA-puheluita kuuluu pakettiin 450 min/kk. Lisäksi kännykkäpuhelut USA:n ovat aina ilmaisia (ei lasketa rajaan), ja illat ja viikonloput 19-07 ovat myös ilmaisia. Tekstarit ja multimediaviestit USA:ssa ovat ilmaisia, tosin ulkomaanviestien vastaanotosta ja lähetyksestä perittäneen lisähinta jos ylipäätään tulevat perille. Ei viestejä, kiitos. Mobiilidata on kännyköillä rajatonta, paitsi että läppärille jakaminen ei kuulu pakettiin. Meillä on lisänä $20/kk datapaketti, jolla saa 2 GB/kk dataa WLAN-tukiasemakäyttöön.

Jälkeenpäin on tullut ilmi muutamia melko ilkeitä huomioita noista paketeista tosin. Vastaanotetut puhelut menevät samoin perustein kuin soitetutkin eli siis 450 min paketti sisältää sekä soitetut että vastatut puhelut. Jos kännykästä on WLAN-jakaminen päällä, kaikki datankäyttö myös kännykästä lasketaan tuohon 2 GB rajaan. Tästä on vielä epäselvänä että tarkoittaako tämä että palvelu on kytketty vai että asetus on päällä kännykästä.

Lyhyesti, puhelimen käytöstä ei tarvi hirveästi huolehtia kustannusten osalta, poislukien datan jakaminen läppärille.

Olen ottanut tosiaan Skypeltä itselle numeron sekä Suomessa että Yhdysvalloissa ja näihin numeroihin soittamalla puhelu ohjautuu Skypeeni. Kun Skype ei ole päällä tai en ehdi vastata siihen, puhelu ohjautuu suoraan kännykkään. Skypessä minulla on rajattomat puhelut USA:n, kun sekään ei maksa paljon mitään. Skypestä tulee kustannuksia yhteensä jotain $100/vuosi, eli ei paljon mitään kun miettii paljonko se helpottaa Suomeen kommunkointia. Lisäksi minulla on Google Voice, jonka kautta voin soittaa Suomeen edullisesti $0,10/min eli melkein samaan hintaan kuin Suomessa normaali kännykkäpuhelu. Soittojen vastaanottaminen Skypen ohjausnumeron kautta on minulle ilmaista.

Näiden lisäksi iPhone tukee FaceTime-videopuheluita, joita voi soittaa joko langattoman verkon tai kännykkäverkon kautta. Kumpikaan ei maksa mitään. iMessage-teksti/kuvaviestit kulkevat vastaavasti dataverkkojen kautta ilmaiseksi iPhonejen välillä. FaceTimea on kokeiltu nyt parin tutun kanssa ja se on toiminut erittäin hyvin, myös 3G:n kautta. Muuten 3G-verkon toimivuus on korkeintaan kohtalaista, mutta videopuhelun kanssa sen toimivuus yllätti. Jopa liikkuvasta autosta videopuhelu toimi kelvollisesti.

iPhone 5:n huono puoli on, että se herättää huomiota. Useammat henkilöt ovat halunneet hämmästellä uutta puhelinta. Minusta se ei näytä edes kovin erilaiselta kuin vanha, mutta ilmeisesti muut ovat tarkkasilmäisempiä. Taitaa olla sama tilanne kuin odolla, joka sai iPadin huomattavasti ennen sen Suomen julkaisua. Herätti kovasti katseita ja kommentteja kunnes koitti varsinainen julkaisupäivä ja se oli kaikilla. Sikäli outoa, koska täällä iPhone 5:n virallinen julkaisupäivä meni jo. No, kaipa noita kuukauden päästä alkaa olla jo niin monella ettei se enää kiinnosta ketään.

Ihan OK puhelin, mutta ei mitään valtaisan mullistavaa. Sprintin verkossa ei ole edes LTE:tä koko osavaltiossa. Ensi vuoden loppuun mennessä taisivat aikoa parantaa tilannetta, mutta saapa nähdä kauanko menee että LTE-palkit ilmestyvät. Kaverin AT&T:n LTE-verkossa nopeudet ovat joka tapauksessa moninkertaisia verrattuna Sprintin surkeaan dataverkkoon. Puheluiden osalta Sprintillä lienee hieman parempi kuuluvuus tällä alueella, vaikka molemmat ovat kyllä surkeita suomalaiseen tasoon tottuneelle. Esimerkiksi monessa ravintolassa tai ruokakaupassa ei kännykkäverkkoa välttämättä ole saatavilla.

Lennot HEL-JFK

Lähdimme noin yhdentoista aikaan aamupäivästä majapaikastamme Ilkan luota kohti Helsinki-Vantaata taksilla. Taksia tilatessa unohtui mainita isoista tavaroista ja koirasta, mutta samaan aikaan kun soitin uudestaan tarkistaakseni asian taksikeskukselta vielä, taksi olikin jo pihassa. Onneksi sovittiin Volvo V70:n hyvin.

Kentällä Finnairin Service Desk oli vapaana kun saavuimme. Deskissä selvisi, että koira pitää jättää viimeistään tuntia ennen lentoa. Aikaa jäi lopulta noin 20 minuuttia käyttää koira vielä nopeasti tarpeillaan ennen lentoa. Onneksi kävin Citnan kanssa aamulla noin tunnin kävelyllä kun heräsin ajoissa eikä parempaakaan tekemistä ollut. Citna oli kentällä poikkeuksellisen rauhallinen.

Koiraa luovuttaessa henkilökunta hieman sekoili kenen pitää tehdä mitäkin, mutta lopulta checkin-täti soitti turvatarkastajan paikalle hakemaan koiraa. Turvari tarkasti kopin pintapuolisesti ja vei koiran hissillä toiseen kerrokseen. Hissihuoneen oven takaa kuului koiran surkeaa vinkunaa. Kyseessä oli jokin pentukoira, joka odotti pääsyään toiselle lennolle. Citnaa huuto oven takaa huoletti kovasti, mutta Citnakin rauhoittui kun toinen koira hiljeni. Onneksi koirien ei tarvinut käydä keskustelua enää kun ne jäivät oven taakse keskenään kukin omassa kopissaan. Tämän jälkeen emme enää koiraa kentällä nähneet.

Portilla yritimme saada selville onko koira päässyt koneeseen. Porttihenkilökunta ei löytänyt aluksi oikeita numeroita ja sovimme että kysymme uudestaan boardingin alettua. Boardingin alettua tilanne ei ollut edennyt, mutta yksi henkilökunnasta soitteli sitten koiran perään ja lopulta vahvisti että "koira on kyydissä". Aivan varmaksi meille ei käynyt että onko kyse juuri meidän koirasta kun eivät kysyneet nimeä tai mitään.

Koneen lähtö viivästyi noin kymmenisen minuuttia, kun yksi matkustajista ei noussutkaan koneeseen ja turvallisuussyistä hänen matkalaukkunsa poistettiin koneesta erikseen. Itse lento sujui varsin rauhallisesti. Lennon reitin kulkeminen Islannin yli pisti hieman ihokarvoja pystyyn; mahdollisessa ongelmatilanteessa merkittävin varalaskupaikka on Islannissa. Jos koira olisi Islannissa koskenutkaan paikalliseen maaperään tai liikkunut ilman eläinlääkärin valvontaa, olisi odottanut 6 kuukauden karanteeni Islannissa.

Erittäin positiivinen yllätys oli, että Finnairin New Yorkin lennolla koneessa oli sähkötöpseli läppärin latailuun (110/220V, ilmeisesti jonkinlainen sekasikiöpistorasia, johon käy sekä USA:n että eurooppalaiset töpselit). Sähköä ei ihan helposti tosin tullut vaan johtoa sai irrottaa ja kytkeä muutaman kerran ja kääntää toisinpäinkin kunnes laturin merkkivalo syttyi. Alkuhitauden jälkeen sähköä tuli kuitenkin luotettavasti lennon ajan.

Lennon ruokana oli jonkinlaista lihamurekepihviä ja tarjoiluun kuului valko/punaviini. Lennon alkupuolella jaettiin maahantulokortit, jotka täyttelimmekin samantien. Täyttämisvaiheessa jäi vielä epävarmaksi pitääkö korttiin täyttää osoitteeksi ensimmäinen osoite, johon menemme vai osoite johon muutamme asumaan muutamaa päivää myöhemmin. Myöskin asuinmaa oli hieman epäselvä, kun olemme tosiaan muuttamassa Yhdysvaltoihin. Missä asumme muuton aikana?

Kohta puhelinnumero Yhdysvalloissa oli myös hieman erikoinen, koska miten meillä voisi olla paikallinen numero ennen sinne muuttoa? Suomen numero tietysti tavoittaa aluksi, mutta entä myöhemmin? Sähköpostiosoitteelle varattu kenttä oli todella lyhyt eikä työsähköpostiosoitteeni sopinut kenttään kokonaan.

Lento New Yorkiin tuntui jo yksistään pitkältä. Katsoimme matkan aikana Narnia-elokuvan, mutta muuten matka JFK:lle meni rauhallisesti. Loppumatkasta Joonaksen pelatessa Cut the Rope -peliä joukko pikkutyttöjä tuli katselemaan pelaamista ihan vierestä. Pitkä lento lapsillekin.

Ollaan nyt koneessa lennolla JFK-SFO, hieman myöhässä. Kirjoitellaan vaihdosta ja tästä lennosta oma postauksensa.

Matka alkaa

Eilinen meni pakatessa ja hoitaessa viimeisiä asioita kuntoon. Illalla meinasi tulla jo ongelmaa, että mahtuuko kaikki mukaan. Vielä siinä vaiheessa, kun kuvitteli jo kaiken olevan kasassa löytyi vielä pakkaamatonta tavaraa. Kamerakin viime hetkillä siivotessa löytyi matkaan, ei ollut aiemmin tullut mieleenkään, että oli unohtumassa. Onneksi Citna ei ollut meidän kanssa kun tyhjennettiin väliaikaisasuntoa, olisi kyllä stressaantunut sekin sellaisesta sähellyksestä.

Yöjunaa oltiin kuitenkin hyvissä ajoin jo asemalla odottamassa ja Citna sai harjoitella kopissaan olemista odotellessa. Melko rauhallisesti se sieltä katselikin, mitä nyt säikähti yhtä matkustajaa joka tuli ihan kopin taakse (sille piti vähän haukahtaa). Kyllä tuolla DAP-pannalla jotain vaikutusta taitaa olla, sen verran lunkisti malttoi odotella.

Junan tullessa saatiin tavarat junaan sisään ja jopa oikeaan vaunuun, Citnan koppi vähän ahtaasti äheltäen jopa sinne hytin ovelle asti. Mutta siihen tyssäsi, mitenkään päin Citnan koppi ei mennyt kasassa hytin ovesta ja onnistuimme sitten tukkimaan sen kanssa koko käytävän. Pikaisesti sitten vaan sormiruuvit auki, että saatiin koppi kahteen puolikkaaseen, jotka sitten mahtuivat ovesta. Onneksi saatiin muut tavarat ja koira hyttiin ennen kuin tukittiin käytävä.

Hytit eivät ole mitenkään valtavan suuria, joten päätettiin sitten nostaa Citnan häkin puolikkaat ylemmälle sängylle pois tieltä. Sänkyjä vastapäätä oli pikkuinen kolo, johon hetken mietin Citnan pedin laittamista, mutta päätettiin sitten kuitenkin laittaa sinne matkalaukut ja Citnan peti jäi heti sänkyjen viereen. Citna kuitenkin alkuun koki turvallisemmaksi mennä sängynalle nurkkaan. Tarkistettiin sitten vielä sähköpostit ja vähän muutakin maailman menoa ennen kuin alettiin nukkumaan. Eihän se alapeti kauhean tilava ollut kahdelle, mutta hyvin siihen sopi.

Väsy taisi olla melko kova, en nimittäin ihan heti tainnut herätä kun Citna alkoi sängynalla haukahdella.  Haukku hiljeni urinaksi komennuksesta ja pikkaisen orioitumisen jälkeen tajusin, että juna oli pysähtynyt ja käytävällä liikkui ihmisiä matkalaukkuineen. Citnan mielestä ilmeisesti perin sopimatonta kesken hänen unieen. Hiljaiseen urinaan havahduin yön aikana sitten useammankin kerran, haukkuminen taisi jäädä kertaan tai pariin. Jossain vaiheessa yötä Citnakin oli sitten siirtynyt pois sängynalta (ja kauemmas käytävästä) omalle pedilleen nukkumaan.

Joonas pomppasi aamulla jo joskus seittämän aikaan ylös, itse torkuin vielä jonnekin kahdeksaan. Joonas oli sitten ottanut suihkukortin ovikortin tilalta, ja sillähän ei hyttiin päässyt takaisin. Mietinkin kuulleeni jossain vaiheessa, että korttia käytettiin ovessa, mutta kukaan ei tullut sisälle. Kännykkäkin oli äänettömällä niin ei silläkään saanut hereille. Koputtamalla sitten kyllä avasin oven, siitä en tiedä, että oliko ensimmäinen koputus. Joonas oli käynyt tarkistamassa junan suihkumahdollisuuden, kuulemma pieni koppi ja saippuat ja pyyhkeet olisi pitänyt itsellä olla. Ei tehnyt niin mieli suihkuun, että olisi ruvettu juuri ja juuri kiinni saadusta matkalaukusta yrittämään metsästää pyyhettä. Niin ja kaikki vaatteet, pyyhkeet yms. on tietysti tyhjiöpusseissa, joten niiden avaamisen jälkeen ei kyllä laukkua olisi kiinni saanutkaan.

Helsingissä sitten saatiin kaikki tavarat kerralla matkaan, joskin olihan se pikkasen haasteellista taluttaa koiraa samalla kädellä millä veti yli 20kg painavaa laukkua perässä. Citna käyttäytyi mallikkaasti ja päästiin asemarakennukseen hyvin nätisti. Poistuessa asemarakennuksesta kohti taksitolppaa piti Joonaksen ottaa Citna sen lisäksi, että kantoi Citnan poksia, en nimittäin keksinyt miten turvallisesti saan laskettua kapeaa ramppia laukut alas ilman, että ne tulee Citnan jaloille. Taksitolpalla oli yksi taksi, joka onneksi huoli meidän kyytiin. Kaikki taksithan ei koiria ota.

Päästiin siis välietappille perille. Citnan pidätyskykykin on niin hyvä, että ei sillä ollut kiire ulos, vaikka ei ehtinytkään käydä ennen tavaroiden sisälle tuomista aamupissalla. Aamupissatus tuli sitten tehtyä samalla kun käytiin verkkokauppa.com myymälässä hakemassa adapteri sähkölaitteille. Pikkaisenhan se meinasi olla Citnalle hermostuttava paikka, etenkin kun mentiin liukuportaita. Eihän se itse suostunut tulemaan liukuportaille, mutta sylissä mentiin pariinkin kertaan. Siinä taiskin olla riittävästi aktivointia tälle päivää, ainakin nyt näyttäisi uni Citnalle maistuvan.

Lentojen varaus

Eläinten kanssa matkustaminen

Lentojen varaus oli yllättävän vaikea ja vaati paljon säätämistä. Ihan käsittämätöntä miten hankalaa se voi olla vielä senkin jälkeen kun kaiken paperisodan pitäisi olla kunnossa. Koiran paperisodasta varmaan oma kirjoituksensa myöhemmin.

Pienet koirat tai kissat (alle 8 kg) saavat lentää matkustamossa kuljetuslaatikossa. Isommille koirille, kuten Citnalle (16 kg) ainoa lentovaihtoehto on lentokoneen tavaratilan lämmitetyssä osastossa. Tilaa on rajallisesti ja paikat tarvitsee varata etukäteen. Hinnoittelu riippuu kovasti lentoyhtiöstä. Esimerkkejä koiran lennättämisen hinnoista:

• American Airlines: USD $175 per lento-osuus,
• Lufthansa: koosta riippuen 150 € tai 300 € koko matkalta,
• Finnair: 30 €/kg mukaanlukien kuljetuslaatikon paino per lento-osuus

Citna painaa kuljetuslaatikkoineen noin 26 kg eli Finnairilla lennättäminen maksaa n. 780 € per lento-osuus.

Jokaisella lentoyhtiöllä on oma lista vaatimuksia. Tyypillisiä vaatimuksia koirille ovat kuitenkin: rabies-rokotuksen oltava voimassa, koiralla oltava mikrosiru (asetettu ennen rokotusta), rokotuksen vasta-ainetesti todistamaan rokotteen suoja, eläinlääkärin tarkastus että eläin on terve ja lentokunnossa. Joidenkin rotujen lennättäminen on kiellettyä. Luonnollisesti kohdemaan lainsäädäntöä on noudatettava myös, mutta ainakin meidän käsityksemme mukaan se on Yhdysvaltojen osalta pienempi rajoite kuin lentoyhtiöillä.

Reitin valinta

Paras lentoreitti Saratogaan koiran kanssa muuttamiseksi olisi luultavasti Helsinki–Chicago–San Francisco. Reitin etuna on, että jo ensimmäisen lennon jälkeen ollaan kohdemaassa eli ei tarvitse huolehtia usean valtion lainsäädännöistä. Tällä kertaa tätä reittiä ei kuitenkaan voitu käyttää, sillä reittiä lentävällä lentoyhtiöllä American Airlinesilla on lämpötilarajoitus lennolle koiran osalta. Jos lämpötila on missään kentällä ennusteen mukaan yli 85°F (29,4°C), koiraa ei oteta mukaan lennolle. Tietysti rajoitus on ymmärrettävä; olisihan tuota kuumemmassa helteessä vaihdon mahdollisesti viivästyessä koiralla todella tukalaa olla.

Toinen kohtuullinen reitti olisi Lontoon kautta, sillä Lontoosta menee suora lento San Franciscoon. Ongelmana on, että Eviran nettisivujen mukaan Britteihin koiran lennättäminen on sallittua ainoastaan Finnarilla tai KLM Cargolla. Lisäksi lento on n. 11 tunnin luokkaa pituudeltaan. Koira tulee jättää hyvissä ajoin ennen lentoa ja sen purkaminenkaan tuskin ihan välitöntä on eli todellinen aika on vieläkin pidempi. Tänä aikana koira ei pääse häkistään pois.

Kolmas vaihtoehto olisi Saksan tai Ranskan kautta. Tällöin lennättäminen olisi ilmeisesti hieman helpompaa. Koiran EU-passi tarvitaan kaikkiin EU-maihin. Lennot tosin ovat näillä reiteillä lähemmäs 12-tuntisia eli koiralle täysin sietämättömiä.

Päädyimme lopulta reittiin Helsinki–New York (JFK)–San Francisco. Tällä reitillä lennot ovat kestoltaan 8h45m ja 6h15m. Koira pitää tullata maahantulokentällä. Ainakin Chicagossa meitä aiemmin saman yrityksen komennukselle muuttaneet kertoivat voineensa käyttää koiran tarpeillaan vaihdon yhteydessä. New Yorkissa lämpötilat olivat sääennusteiden mukaan hieman matalampia ja lento laskeutuu vasta klo 16 aikoihin eikä puoliltapäivin. Huonona puolena kyseistä reittiä operoi Finnair, joten joudumme maksamaan itsemme kipeäksi koiran lennättämisestä. Koiran kuljetus maksaa enemmän yhteen suuntaan kuin menopaluu ihmiseltä.

Helsinkiin matkustamme koiran kanssa yöjunalla. Ajatuksena on, että jos koira ei lentämisestä tykkää, niin joka tapauksessa ensimmäisen lennon jälkeen ollaan jo vaihdettu mannerta, minkä jälkeen vaihtoehdot ovat paljon helpommat jos ongelmasta ei päästä yli. Toivottavasti pelko on turha ja koira suostuu matkustamaan jatkolennonkin häkissä.

Varaaminen

Soittelin lentoyhtiöille useita kertoja ennen lennon varaamista. Hyvä huomio on, että Yhdysvalloissa useimmilla lentoyhtiöillä on 24h ilmaisnumero. Skypellä on ilmaista soittaa Yhdysvaltalaisiin ilmaisnumeroihin, kunhan tilille on ladattu maksettua puheaikaa.

Varasin lennot American Airlinesin nettisivulta. Puhelimessa saamani neuvon mukaisesti klikkailtuani Americanin sivulta lennon, kohdassa jossa pitäisi normaalisti maksaa, valitsin vaihtoehdon jättää tilaus odottamaan. Tämän jälkeen soitin uudestaan Americanille ja pyysin heitä varaamaan koiralle paikan. Puhelimessa minulle sanottiin että koira olisi selvitetty Helsingistä San Franciscoon asti. Minun piti kuitenkin vahvistaa vielä Finnairilta kustannukset ja kuljetuksen mahdolliset ehdot.

No, soitin sitten Finnairille (24h numero). Onneksi tuli puheeksi, että American Airlinesin puhelinpalvelu ei muistanut kysyä kuljetushäkin kokoa tai painoa, ainoastaan koiran painon. Sanoin kyllä että häkki on "aika iso". Finnairin puhelinpalvelusta neuvottiin, että voisin soittaa heille uudestaan klo 08-20 välillä, jolloin Finnair Cargo on auki. Lentojen matkatavaroiden varaukset suunnitellaan sitä kautta. Soitin heille myöhemmin uudestaan (n. klo 10) ja ilmoitin koiran ja häkin painon ja häkin mitat. He lupasivat soittaa takaisin kun koiran tilavaraus on vahvistettu. Klo 16 en jaksanut odottaa ja soitin uudestaan ja korostin että AA:n varaus vanhenee illalla joten tarvitsen päätöksen pian. Noin tuntia myöhemmin sain lopulta puhelun että koiralle on varattu tila.

Yhteenveto

Koiran lennättäminen vaatii huolellista valmistautumista. Lentoyhtiöiltä ei varsinkaan puhelimessa saa täydellisiä tietoja eikä varmasti oikeaa ja ajantasaista tietoa kohdemaan vaatimuksista. AA:n kanssa tuli havaittua, että jos lipulla on useampia operoivia lentoyhtiöitä, kannattaa varmistaa operoivalta yhtiöltä vielä uudestaan että tiedot ovat välittyneet oikein. Ja kannattaa varata aikaa ja ottaa rauhallisesti.

Odotamme jännityksellä että riittääkö valmistautumisemme ja pääseekö koira ongelmitta perille asti.

Esivalmisteluja

Tässäpä se nyt sitten on. Sukulaisille ja tutuille luvattu blogi meidän reissusta rapakon taakse. Mukaan tietysti lähtee koiramme Citna.

Kaikkihan alkoi 2011 lopulla, kun Joonas päätti hakea yrityksen sisäisessä haussa ulkomaan työkomennukselle. Tehtävän kuvaus ja vaatimukset tuntuivat täsmäävän hyvin sen kanssa, mitä Joonas haluaa tehdä työkseen. Ja niinhän siinä kävi, että Joonas tuli valituksi ja sen tiimoilta ruvettiin asiaa puurtamaan.

Ensimmäinen välietappi oli saada Joonaksen tutkinto loppuun yliopistolla. Eihän siitä enää puuttunutkaan kuin itse diplomityö, joka sitten kevään aikana vei aikaa ja vaivaa. Eipä meitä tainnut kaveritkaan kauheasti nähdä, kun iltoja ja viikonloppuja Joonas pakersi diplomityön parissa.

Asioita tietenkään ei helpottanut, että Citnan oli määrä tehdä vielä pennut Suomessa ennen reissuun lähtöä. Juoksua odotettiin pitkin kevättä ja laskettiin aina vain viikkoja eteenpäin, että milloin Citna on vieroittanut pennut. Pitkällisen odotuksen jälkeen pääsiäisenä Citna pääsi tapaamaan sulhoa. Sitten vain odoteltiin, että oliko reissulla seurauksia. Onneksi niitä oli, ja Citna kotiutui heinä-elokuun vaihteen tienoilla pentulomalta.

Diplomityön valmistumisen häämöttäessä ruvettiin viisumihakemuksiakin täyttelemään. Sekin oli melko pitkä prosessi saada päätökseen ja suunniteltua lähtöpäivääkin siirrettiin myöhemmäksi. Nykyiselläkin lähtöpäivällä oli melko tiukka aikataulu viisumin saamisesta lähtöön (myöntämisestä alle 2 viikkoa muuttopäivään).

Nyt tilanne on se, että lennot on varattu. Asunto vaikuttaisi olevan melko varma, mutta ei nuolaista ennen kuin paperit on allekirjoitettu. Mukaan koiran lisäksi lähtee vain kaksi ruumalaukkua ja käsimatkatavarat. Tarpeeton omaisuus on pyritty kauppaamaan, antamaan tai hävittämään. Kaverit ja työkaverit auttoivat urheasti pääsemään eroon erilaisista tavaroista. Erityisesti elektroniikka kiinnosti, kun taas ylimääräiset joulukoristeet jäivät jakamatta.

Lentojen varauksessa oli niin paljon tekemistä, että siitä myöhemmin oma tekstinsä.

Pikkuhiljaa pitäisi ruveta sisäistämään että oikeasti ollaan lähdössä. Ei sitä taida kunnolla uskoa ennen kuin on perillä.