JFK, New York - SFO, San Francisco - Hotelli

JFK eli John F. Kennedy Inrenarional Airportille saavuttiin jonkinverran myöhässä aikataulusta. Koneesta poistuttaessa vastassa oli lentokenttävirkailija, joka huhuili San Franciscoon menijöitä. Pysähdyttiin kohdalla ja kas vain, sillähän oli oranssissa kuorisse meille liput lennolle. Helsingistä saatuja jatkolentolippuja ei siis tarvittu missään vaiheessa.

Oranssi kuori olikin sitten kivempi juttu. Maahantuloaulassa virkailija keräsi oranssikuoriset matkustajat yhteen ja vei omaan jonoonsa, joka olikin huomattavan paljon lyhyempi kuin muut jonot. Muut jonot näyttivät siltä, että niissä saa seisoa tovin jos toisenkin, hyvä jos sieltä olisi tunnissa selvinnyt. Nyt meillä meni ehkä jotain 10min päästä virkailijan puheille. Virkailijalle annettiin passit ja lentokoneessa täytetyt paperit. Hommaansa kyllästyneen oloinen virkailija mumisi meille ohjeita ja pari kysymystä. Sormenjäljet skannattiin taas, passiin laitettiin sopiva lippulappunen ja virkailija piirsi ison ympyrän paperiin kohtaan, jossa ilmoitettiin, että mukanamme on eläin ja/tai eläimille tarkoitettu ruokaa.

Seuraavaksi juostiin hakemaan tavaroita, laukut löytyikin suhteellisen helposti, mutta sitten piti etsiä henkilö, joka osasi vinkata mihin koirat tuodaan. Oikeaan suuntaan päästessä rupesi kuulumaan ulinaa ja mentiin sitten kiireellä katsomaan, että miten meidän koira voi. Onneksi ulina kuului paljon pienemmästä poksista toisesta laitaa tilaa, jossa "oversize" eli ylisuuret matkatavarat olivat. Olihan Citna mielissään kun päästiin paikalle. Seuraavaksi piti maksaa siitä, että saatiin kärry, jolla kuskata Citnan boksia. Ja sehän oli pikkaisen pienehkö, ja Citna pitkän lennon jälkeen vilkas. Mutta ennen tullia koiraa ei saanut ottaa pois laatikosta, joten kaikkien tavaroiden kanssa kiireellä tulliin.

Tullissa oli vähän, että mitä jonoa pitää käyttää taas, mutta onneksi päästiin sitten lyhyemmästä jonosta. Oranssi kuori taas pelasti. Siellä kysyivät, että monelta lähtee jatkolento - ai, teillä on muuten kiire. Kysyivät sitten vaan koiran rokotustodistusta ja sillä selvä. Meinattiin unohtaa yksi laukkukin sitten sinne, ystävällinen virkailija huhuili perään ja toi laukkua vastaaan. 

Koira aiheutti päänvaivaa, toiveissa vielä tässä vaiheessa oli, että se pääsisi ulos. Tuntui siltä, että jokainen virkailija, jolta yritettiin apua pyytää, oli eri mieltä siitä, mihin meidän pitäisi mennä. Lopulta mentiin business-luokan luukulta kysymään ja lopulta löydettiin virkailija joka kertoi tietävänsä miten homma toimii ja odottaa siinä. Jonkunajan päästä tuli mies hakemaan meitä ja vei meidät koiran kanssa turvatarkastukseen. Ok, helsingissähän koiraa ei saanut ottaa turvan läpi vaan se piti jättää ennen turvaa. Eipä siinä, koira pois häkistä ja mies hommas häkin tarkastuspisteelle. Minä sitten tyhjensin käsimatkatavarat, hupparin, kengät jne. tarkastushihnalle ja koiran kanssa odottamaan metallinpaljastuksesta pääsemistä. Yritettiin aiemmin kysellä, että voitaisiinko käyttää Citnaa ulkona (kuten oltiin suunniteltu), mutta kaikkeen häsläämiseen meni niin kauan aikaa, että meitä hakemaan tullut mies sanoi, että ei pysty, kone lähtee. 

Turvan jälkeen minulle kerrottiin, mistä saan haettua Citnalle vettä ja sen jälkeen Citna laitettiin koppiin ja kopin ovi kiinni nippusiteillä. Joonas antoi miehelle tippiä ja mies lupasi huolehtia Citnasta kuin omasta vauvastaan. Totesi, että meillä on kiire mennä itsekin portille. Juostiin sitten ohjeiden mukaisesti oikealle portille ja jonoa oli muutama ihminen ennen meitä. Jättäydyttiin jonon perälle aina kun ihmisiä tuli lisää ja nähtiinkin, että lentokoneen luo saapui lentoyhtiön ruumakontti ja melko varmoja oltiin, että Citna pääsi siinä vaiheessa koneeseen. Kysyttiin vielä lentokoneeseen mennessä lipuntarkastajalta, että onko koira koneessa. Hän käski kysyä asiaa lentoemänniltä, he saisivat sen kuulemma tietoonsa ohjaamosta tms. Mentiin sitten lentokoneen ovelle ja hämmennettiin lentoemännät. Aluksi oli, että ei he voi tietää tämmösestä. Pyydettiin tarkistamaan ja saatiin tietää, että koira on lastattu. Yritettiin kysyä vielä tarkennusta, että tiedettäisiin, onko se meidän koira, mutta jouduttiin tyytymään siihen, että jokin koira on koneessa. Lentoemäntä matkan aikana rauhoitteli vielä, että oltiin ainoita, jotka oli kysyneet mitään koirasta, että varmastikin on meidän koira. 

Lentokone oli lastattu ilmeisestikin jotain 20min aikataulusta myöhässä. Siinä vaiheessa kapteeni kuulutti, että San Franciscossa on huono sää ja sieltä päästä käskettiin odotella. Arvio tässä vaiheessa oli, että lähdetään 40min aikataulusta myöhässä. Pikkasenhan se meinasi sapettaa, 20min aikana olisi ehtinyt käyttää koiran, joka nyt sitten joutui kärvistelemään ruumassa tai tekemään pissat koppiin. Toisaalta ihan ymmärrettävää, että halusivat koneen lähtövalmiiksi, että jos sää muuttuukin niin päästään heti matkaan. Kun päästiin matkaan, niin taisi olla perämies, joka kuulutteli, että yritetään lentää vähän nopeammin ja olla aikataulussa perillä. Ja melko pian sen jälkeen kuuluttelivat, että tiedossa ei ole ihan tasainen kyyti, joudutaan etsimään ukkospilvien välistä tasaisinta reittiä. Tämä siis tarkoitti, että matkalla oli paljon ilmakuoppia ja korkeudenvaihteluita kun suorittivat pujottelua. Joonas huomasi lentoonlähdössä, että lentokoneen väliseinät (vessan seinät) liikkuivat suhteessa kattoon. Muutenkin oli aika vanhan oloinen kone, ylähyllyiltä loppui tila kesken ja ahdasta oli. Hyvänä puolena näyttivät "telkkarista" jotain sarjoja ja leffaa, vaikka ei kauheasti seurattua tullutkaan. Toinen hyvä puoli oli, että siellä oli tarjolla maksullista internettiä ja Joonas sai blogiin laitettua kertomusta edellisestä välistä. 

Melko kurjaltahan se jälkimmäinen lento tuntui, Joonaksella maha tahtoi olla sekaisin ja paikallaan istuminen alkoi jo tuntua. Alkumatkasta luin kirjaa, mutta jossain vaiheessa annoin periksi väsymykselle ja käperryin torkkumaan. Kiitos vaan Mikaelille ilmalla täytettävästä niskatukityynystä, etenkin jälkimmäisellä lennolla oli hyvinkin tarpeellinen. Joonas ei tainnu nukkua ollenkaan koko matkan aikana.

Kentällä mentiin puolijuoksua kohti matkatavarahihnaa ja matkalla löydettiin henkilö, jolla oli kyltti J. Kuorilehto. Hän oli meitä vastaan tilatusta kuljetusfirmasta ja hänellä oli valmiina jo kärry matkatavaroille. Siirryttiin sitten matkatavarahihnojen ääreen ja siellä ei ollut vielä meidän lennolta tavaroita. Etsittiin palvelupiste ja kysyttiin, mihin koira tuodaan ja neuvoivat oikealle ovelle. Jonkin aikaa jouduttiin odottelemaan ja sitten metalliovesta tuotiin Citna. Ihmeeksemme näytti siltä, että Citnan koppi oli kuiva, vaikka ehellisestä ulkoilutuksesta oli todella kauan. Virkailija irrotti lentoyhtiön laittamat nippusiteet ovesta ja saatiin koira ulos. Kysyttiin koiraulkoilutusalueesta ja onneksemme se oli heti ovesta ulos. Siellä olikin ihan aidattu alue, jossa oli vettä ja hietikkoa. Vähän aikaa Citnan sitä piti ihmetellä ennen kuin teki pitkän pissan ja joi vettä. 

Palasin Citnan kanssa sitten vielä matkatavara-alueelle ja saatiin vielä odotella laukkuja tovi. Sitten vaan muutaman mutkan kautta autolle. Puolisen tuntia myöhemmin hotelliin kirjautumaan ja allekirjoittamaan papereita, että otamme kaiken vastuun koirasta. Ensimmäinen huone, johon päästiin oli hissin vieressä ja äänieristys oli mitä oli: koko ajan hirveä jyminä hissin koneistosta. Ja kun täällä oli paikallinen joukkue pelannut illalla amerikkalaista jalkapalloa, yöllä riitti porukkaa kulkemaan. Saatiin sitten respassa vaihdettua huonetta. Nykyinen onkin sitten ihan hyvä.