Castle Rock State Park

Kävin kaverin kanssa läheisessä luonnonpuistossa, Castle Rock State Park. Puisto ei ole sallittu koirille, mutta joillain kävijöillä näkyi silti olevan muutamia koiria vapaana paikalla.

(oikeastaan tämä eka kuva on pari mailia ennen puistoa)

(samoin tämä)

Douglaskuusen käpy

Paikalla oli ryhmä kiipeilijöitä kiipeilemässä kivien päälle. Kivissä on American Safe Climbing Associationin ylläpitämiä kiinteitä koukkuja. Kiipeilijöillä on omat välineet mukana. Ainakin ne joilta kysyttiin sanoivat etteivät ole kerhon jäseniä vaan kiipeilevät itsekseen.

Puissa oli jokin mielenkiintoinen kasvusto pinnassa. Liekö jäkälää?

Toivottavasti kuvat riittävät; en oikein osaa muutakaan kirjoitella.

Arkea

Kommenteissa toivottiin, että kerrottaisiin ihan meidän tavallisesta arjesta. Ongelmahan tässä on siinä, että kun asiat muuttuvat arjeksi niin eipä niihin sitten enää kiinnitä huomiota eikä niistä tunnu keksivän mitään kerrottavaa. Kokeillaan nyt kuitenkin jotain sepustella.

Arki pyörii aika pitkälle töiden ja Citnan ympärillä. Citnanhan tarvii päästä kolmesti päivässä ulos tarpeilleen ja ulkoilutuksia on jaettu sen mukaan miten ollaan töissä. Ja kun Joonas on reissussa, niin kyllä huomaa miten paljon se helpottaa omaa arkea, että on toinen auttamassa ulkoilutusten kanssa. Oma työnihän on siis osapäiväinen "dog handler" eli koirien ohjaaja ja työni on vuorotyötä (ei yövuoroja). Omaan työpäivään pituutta tulee työmatkasta, johon menee ilman ruuhkaa puolisen tuntia ja ruuhkassa äkkiä yli tunnin. Töissä valvon ryhmän koiria leikkejä ja siivoan niiden jälkiä siinä sivussa. Tärkein asia on huolehtia sovun ja hiljaisuuden säilymisestä.

Omalla työmatkalla on sopivasti Ikea, jossa tulee käytyä toisinaan syömässä lihapullia lounaaksi, kun tulee suomalaista ruokaa ikävä. Jonkin verran kokkaillaan kotona, jonkin verran tulee syötyä ravintoissa – selvästi enemmän käydään ravintoloissa täällä kuin Suomessa käytiin. Suurin vaikeus ehkä kotona syömisessä on, että tuttuja valmisruokia ei ole ja raaka-aineetkin eroaa totutusta. Eikä tuo meidän keittiökään ihan ideaalinen ole ruuanlaittoa varten, pöytätilaa on hyvin vähän. Jauhelihakeitto, pinaattikeitto, tomaattijauhelihakastike, jauheliharuskeakastike ja makaronilaatikko taitaa olla yleisimmät kotona tehdyt ruokalajit. Joonas on täällä oppinut tykkäämään viineistä – ja niitähän Kaliforniassa riittää. Harmillisesti hyvät kalifornialaiset punaviinit ovat keskimäärin melko hintavia. Alle $20 hintaluokassa maahantuoduissa tuntuu olevan parempi hinta/laatusuhde.

Kaliforniassa kala, toisin kuin Suomessa, on hankalampaa. Suomessa uskaltaisi periaatteessa hakea kalahyllystä lihat graavilohta varten tai vaikka sushiin. Täällä on erikseen “sushi-grade” kalat, joka ei haise kalalle. Tietysti parempaan hintaan ja huonommalla saatavuudella.

Citnan kanssa harrastetaan yhä agilityä, joskaan ei ryhmässä. Käydään silloin tällöin vuokratulla kentällä kaverin kanssa ja kaveri neuvoo meitä eteenpäin. Tämä järjestely sujuu ihan mukavasti, ollaan saatu Citnaa paremmin kuulolle ja on tehty paljon kääntymistreeniä. Mukavaa mielen virkistystä molemmille, kisaamaan ei tällä hetkellä edes pyritä.

Ilman autoahan täällä ei pärjää, oikeastaan koiran ulkoilutusta lukuunottamatta mihinkään ei mennä kävellen (ei pääse tai pääsee huonosti), paitsi Joonas onneksi voi kävellä töihin. Suurin syy nykyisessä vuokra-asunnossa asumiseen onkin juuri se, että pärjätään yhdellä autolla. Alueen vuokrataso on korkea, tämän n. 80m² kämpän vuokra on n. $2300/kk, ilman autotallia ja kylpyhuonetta lukuunottamatta muuten 80-luvun pinnalla. Omakotitalosta saisi äkkiä maksaa yli $3000/kk ja tästä läheltä ei taida saada edes siihenkään hintaan.

Vapaa-ajalla monesti tulee löhöttyä sohvalla, selattua Internettiä ja katseltua telkkaria. Nyt odottelen tiistaina ilmestyvää kirjaa. Amazon ystävällisesti toimittaa sen julkaisupäivänä kotiovelle asti. Amazon on korvannut monta autoreissua jotka Suomessa olisivat menneet milloin kirjakauppaan, milloin Stockmannille, milloin Verkkokauppa.com:iin. Yksinkertaisesti on kätevämpää ja edullisempaa tilata netistä.

Kaapeli-TV:tä emme ole hankkineet. Televisiokaapeli vedettiin meille ainoastaan Internet-yhteyttä varten. Kaapelissa olisi liikaa mainoksia ja hyvät kanavapaketit maksavat kohtuuttoman paljon. Suurin osa viihteestä tulee Netflixistä ja loput pääasiassa iTunes Storesta, suoraan netistä soittaen.

Olli käymässä

Olli kävi kylässä viikon maalis-huhtikuun vaihteessa. Oli kivaa saada pitkästä aikaa vieraita. Lyhyen reissun tavoitteena ei onneksi ollut alunperinkään nähdä kaikkea mahdollista vaan joka päivä katsottiin mitä sää sallii ja miltä tuntuu. Kuitenkin ehdittiin käydä katselemassa, millaisia firmoja voi bongata katukuvasta, katselemasssa punapuita, San Franciscon läpi ajettiin ja Golden Gate kuvaamassa.

Olli toikin mukanaan Kalifornian paljon kaipaamat sateet (vaikkakaan sade tuskin on lomailijan ensimmäinen toive). Melkein koko viikon ajan satoi vettä ja välillä todella kovasti ja kastelevaa sadetta. Muutenhan Kalifornia on kärsinyt pahasta kuivuudesta.

Ilmailu- ja avaruusharrastajana luonnollisesti Olli halusi käydä NASA:n AMES tutkimuskeskuksessa. AMESilla on pieni vierailijakeskus, jossa käynti on maksutonta. Valitettavasti keskuksen kiinnostaviin osiin, kuten Mythbustersista tuttuun tuulitunneliin, ei pääse tutustumaan ainakaan ilman järjestettyä kierrosta. NASA-aiheiset tarrat keskuksesta saatiin kuitenkin ostettua.

Ajelimme yhtenä päivän huvin vuoksi katselemaan Half Moon Bayn rannalta Tyyntämerta. Citnakin oli mukana.

Half Moon Baystä palasimme Santa Cruzin kautta kämpille. Santa Cruzista löytyi pieni hawajilaishenkinen grilliravintola, jossa popsimme illallista ennen kotimatkaa.

Paljon kiitoksia Ollille käynnistä! Tuttujen näkeminen piristää aina ja rikkoo hieman rutiineita.

Vancouver & Whistler, Kanada

Maaliskuun alkupuolella Joonaksella oli viikon työreissu Vancouveriin ja sieltä suoraan Seatleen. Itse en aiemmin ollut käynyt Kanadan puolella, joten päätimme nyt olevan oiva tilaisuus viettää viikonloppua yhdessä reissun päällä. Niinpä saavuin Vancouverin lentokentälle torstai-iltana. Maahantuloprosessi oli paljon nopeampi kuin Yhdysvaltoihin, mutta minua tentannut rajavartia esitti paljon kysymyksiä. Kuinka kauan olen, reissaanko yksin, aionko tavata ketään perillä, mitä teen työkseni, mitä Joonas tekee työkseen ja sitä rataa. Sitten vaan leima passiin ja taksijonoon.

Iltaa ehdittiin vielä viettämään ja tuli todettua Vancouverin olevan paljon Eurooppalaisempi kaumpunki kuin mikään kaupunki, jossa olen täällä vieraillut. Leveät jalkakäytävät, ihmisiä liikkeellä vielä illallakin, korkeita kerrostaloja (myös asuinkäyttöön, ei vain toimistoja). Oikein viihtyisä kaupunki.

Perjantaina Joonas oli kiinni vielä työhommissa, joten kävin kaverin kanssa kävelemässä ja ihastelemassa kaupunkia lisää valoisan aikaan. Satama-alueelle laskeutui vesitaso juuri kuin saavuimme sinne ja pienet asumiskelpoiset paatit olivat rakennettu mm. talon näköisiksi. Stanley Parkin tutkiskeluun päätimme vuokrata pyörät, 10km reitti ympäri puistoaleen, joka on samalla saari, ei houkuttanut kävelemään. Hieno puistoalue ihan keskustassa. Ja mikä hienointa, Kanadassa käytetään SI-järjestelmän mukaisia yksiköitä! Hetkeksi pääsimme eroon siis jaloista, maileista ja gallonista.

Kuvat rannalta

Stanley Parkista kuvattuja

Perjantai-iltana hyppäsimme bussiin ja köröttelimme Whistleriin, paikkaan, jossa talviolympialaisissa 2010 on kisattu mm. alppilajeissa. Näin kolmatta kertaa eläissäni laskettelusukset jalkaan laittaneena ehkä vähemmänkin vaativat rinteet olisivat riittäneet eikä kelikään ihan suosinut, mutta enimmäkseen silti hauskaa oli. Alhaalla hissien juuressa satoi vettä/räntää, ylhäällä satoi jäähileitä.

(näkyvyys oli paikoin heikko; kuvassa huipulta huipulle gondoli)

Sunnuntaina sitten Vancouverin kautta junalla Seatleen. Junassa ollessa tuli todettua, että autolla olisi päässyt puolessa siitä ajasta, mikä junalla meni. Hieman kyllä hämmentävää, mutta eipähän tarttenut vuokrata autoa. Seattleen saavuimme illalla kymmenen jälkeen, joten pikaisesti vain hotellille ja nukkumaan. Maanantaina sitten lensinkin takaisin kotiin.

Microsoftin RedWest-kampuksen sisäpiha

Joonas bongasi paluulennolla Seattlesta käsimatkatavarakokoisen koiran (kuva alla).

Hawai'i

Kauan odotettu loma Hawai'in "Big island" saarella tuli vietetyksi ja vihdoin saimme aikaiseksi myös raapustaa reissukertomuksen kasaan. Lähdimme matkaan torstaiaamuna San Josen kentältä, mutta suoran lennon sijasta Los Angelesin kautta, sillä se oli satasen halvempaa kuin suoraan San Josesta Konaan. Niinpä vietimme muutaman tunnin Losin kentällä käyden lounaalla ja odotellen lentoa.

Konan lentokentälle Havaijille saavuimme ennen kuutta illalla, mutta matkaseuraa oli tulossa Suomesta vielä myöhemmällä koneella. Harmillisesti Joonaksen vanhemmilöa oli ollut ongelmia ja kolmen tunnin viive jo ensimmäisellä lennolla Oulusta Helsinkiin, joten he saapuivat vuorokauden oletettua myöhemmin - Honkongin kautta. Ainakin voivat sanoa tehneensä maailmanympärimatkan palattuaan Suomeen.

Tietysti vuokra-auto oli varattu sen henkilön nimiin, jonka lennot myöhästyivät, joten otimme yhdeksi päiväksi toisen vuokra-auton. Ajelimme hotellille katsomaan huoneistoa ja pudottamaan omat kamppeet, sitten syömään, ruokakauppaan ja takaisin lentokentälle hakemaan lisää porukkaa. 

Näkymä hotellihuoneelta aampalalla; taustalla golf-rata

Perjantaina juteltiin hotellin conciergen kanssa siitä, että mitä kaikkea tekemistä ja näkemistä saarella onkaan. Sen jälkeen tutustuimme ympäristöön ja mm. seurasimme delfiinien ruokkimista ennen kuin matka kävi ruokakauppaan ja auton palautukseen ja odottamaan Joonaksen vanhempia autovuokraamolle. 

Lauantai päätettiin pitää rauhallisena rantapäivänä ilman tiivistä aikataulua. Nautimme lämmöstä palmujen katveessa, välillä vähän meressä uiskennellen. Söimme illallista rannalla olevassa ravintolassa ennen auringonlaskua ja sitten takaisin rannalle kuvaamaan auringonlaskun hienoja värejä. Nähtiinpä myös rannalle nukkumaan tulleita kilpikonniakin. Hotellimme puoleinen osa saaresta on enimmäkseen mustaa laavakiveä, sademäärät ovat niin vähäisiä, että kastelemattomilla alueilla ei juuri mikään kasva.

Hilton-hotellin laguuni, jossa saa uida

Kilpikonna laguunissa

Sunnuntaina kävimme päivällä ajelemassa saaren pohjoisimmissa osissa. Hienoja maisemia oli ja seurasimme paikallisten poikien hurjaa lautailua aalloilla.

Illalla seurasimme Luau adventures -esitystä. Parin tunnin esitykseen sisältyi buffetillallinen ja illan trooppiset drinkit. Hauskaa oli seurata paikallista tanssia, näytelmäpätkiä ja tulitaiteilijoita. Ehdottomasti hintansa arvoinen kokonaisuus.

Maanantaina ajoimme saaren läpi menevän tien kautta toiselle puolelle saarta katsomaan aktiivista tulivuorta. Kuumia rikinkatkuisia höyryjä nousi maasta, mutta varsinaista sulaa laavaa ei kyllä päässyt näkemään. Varsinaisen tulivuorikraaterin lisäksi kävimme katsomassa laavan tekemää tunnelia keskellä sademetsää. Uskomaton saari, parin tunnin ajomatkalla todellakin pääsee kuivuuden keskeltä sademetsään.

Laavan tekemä tunneli

Edellinen sisältä kuvattuna

Illalla kiersimme saaren eteläkärjen kautta takaisin. Tarkoituksena oli käydä katsomassa ainutlaatuista vihreää hiekkarantaa. Autotien loppuessa oli enää kuitenkin vain puoli tuntia auringonlaskuun ja edessä olisi ollut vähintäänkin puolentunnin patikointi ennen rannalle pääsyä, niin yritykseksi jäi.

Tiistaille oli varattu ratsastusvaellus Waipion laaksoon. Ohjeistus oli, että ajetaan erään kaupan pihaan parkkiin ja sieltä tarjotaan kyydit varsinaiselle tallille. Vähänhän se aluksi ihmetytti, että kuinkas näin, mutta siinä vaiheessa kun selvisi, missä se talli oikein onkaan, olin kyllä hyvin kiitollinen, ettei tarvinnut itse ajaa. Ensimmäisekseenkin ohjeistus oli, että turvavyötä ei saa kiinnittää ja pakettiauton sivuovea ei saa sulkea: jos autosta pettää jarrut, niin nopea poistuminen on syytä suorittaa ennen kuin auto tippuu kielekkeen reunan yli. Melkoisen pitkä matka oli huipulta alas laaksoon, mutta turvallisesti päästiin perille. Pikaiset hevosen käsittelyohjeet ja turvaohjeet ja eikun menoksi. Kyllähän se oli eri leppoista istua lännensatulassa ja katsella vesiputouksia, villihevosia jne. hevosten rauhallisesti käppäillessä eteenpäin. Ainut häitiötekijä oli ryhmässä olleet aasialaiset matkailijat, jotka eivät vaivautuneet noudattamaan ohjeistusta. Yhden heistä hevonen päättikin sitten kesken matkan piehtaroida maassa, mutta ratsastaja onnistui hyppäämään kyydistä vahingoittumattomana.

Ratsastuksen jälkeen ajoimme katsomaan Akaka Falls -vesiputousta ja taas pääsimme lyhyelle kävelylle sademetsään.

Hotellille paluumatkalla vielä käytiin ajamassa Hilon kaupungissa pieni mutka ja pysähdyttiin Mauna Kea vuorella katsomassa, minne asti tällä kertaa autolla pääsee. Korkealle pääsi, mutta ei lähellekään huippua, josta olisi voinut auringonlaskua katsella. Mauna Kealla oli kaiken lisäksi kylmäkin. Ei riittänyt pelkkä hupparin lisäys, että olisi ulkona tarennut oleskella.

Keskiviikkona Joonaksen kanssa päätettiin ottaa vielä kaikki irti hotellin allasalueesta ja auringosta, sekä tietystikin allasalueen baarista. Varmastikin tämän päivän ansiota, että Joonaksellakin on havaittavaa rusketusta.

Torstaina vielä hetki ehdittiin viettää altaalla ennen autonpalautusta ja lentoa takaisin San Josen lentokentälle. Mukava reissu takana ja täytyy sanoa, että kiva olisi käydä uudestaankin. Jos seuraava kerta tulee, niin todennäköisesti sitten seuraavalle saarelle katsomaan, miten se eroaa.

Hyvää Joulun odotusta!